Kuulumisia ja Wieniä

Olihan se pakko laittaa näppis laulamaan, että saadaan yksi merkintä marraskuullekin. Eli kovat lupaukset tiiviimmästä bloggailutahdista eivät toteutuneet kovin hyvin, jonka myös siskoni sanoi arvanneensa (Kyllä siskoni minut tuntee :). Toisaalta ei täällä ole kovin ihmeellisiä tapahtunut. Olen ollut vaihteeksi kipeänä, joku influenssapöpö iski, ei kuitenkaan possu... Aikas tylsää on ollut ja välillä turhauttavaa, vaikka toisaalta mitäs sitä valittelemaan, kun itsehän sitä pitäisi itsensä kiskoa liikkeelle. Koti-ikäväkin on hieman vaivannut ja saanut laskemaan montako kuukautta on vielä jäljellä. Kovan summaamisen jälkeen olen tullut tulokseen n. 6½ kk. Aika pitkästi. Toisaalta 4 kk on jo takana ja joulu- ja tammikuu taitaa kulua yhdessä hujauksessa.

Joulukuun alkuun on kerääntyneet ne ainoat koulutehtävät ja sain kutsun Puolaan joulua viettämään ystävältäni Karolinalta :) Tarkoitus on pakata kamat kassiin 18.12 ja palata 26/27.12 ja jatkaa melekin suoralta kädeltä vastaan siskoa jonka kanssa reissaamme Bratislavaan uutta vuotta viettämään ja sen jälkeen vielä vietetään muutama päivä Oloucissa ennen siskon paluuta Tanskaan. Puolan reissulla pitäisi olla luvassa myös Varsova, ainakin Karolina lupaili kovasti, että sinne voisimme piipahtaa. Sopii minulle. Muutaman viikon hengähdystauko ja muutama säbäpeli taas, jonka jälkeen tammikuun kaksi viimeistä viikkoa pitäisi kulua talvileirin merkeissä. Sitten olisi suuntana Tanska ja Århus.... Ja sitten onkin takana enemmän oleskelua Tsekeissä kuin jäljellä. Olihan sitä mielessä hieman lyhentää tätä melkein vuoden reissua, mutta kuitenkin tuntui että vielä on niin paljon näkemättä ja kevät taitaa tänne tulla aiemmin kuin Suomeen :) Tosin nytkin on ollut melkoisen kummalliset säät: auringonpaistetta ja + 10 astetta, ei ole ollut kovin marraskuinen fiilis. Uskomatonta, että huomenna on ensimmäisen luukun aika joulukalenterissa.

Piristystä, muuten melko yksitoikkoiseen arkeen toivat viikon takainen viikonloppureissu Wieniin ja viime viikonloppuna pistäytyminen Budapestissä. Wienin matkaseurana oli Maare ja Budapestissä meidän lisäksemme olivat puolalaiset Anita, Karolina, Ewelinka, Zofia ja Zaneta.

Niin Wienin kuin Budapestkin tarjosivat historiaa ja komeita rakennuksia kerrakseen ja paljon tuli nähtyä, tosin enemmän ulkopuolelta, sillä pääsymaksuihin ei tullut kovin paljon tuhlattua, vaikka aikaakaan ei nyt niin kovin paljon olisi ollut. Kirkkoihin tietenkin pääsi sisälle ihan ilmaiseksi.

Wien tarjosi melkoisen mielenkiintoisen majoituskokemuksen hostellissa Labyrint, mutta kyseisen majan yläpuolelta löytyi teksti Blue Corridor ja pohdimmekin olisiko tiloissa aiemmin ollut jokinmoinen yökerho... Teksti blue corridor kuitenkin oli osuva hostellin sinisten seinien ja valaistuksen takia. Ulko-ovena oli oikeastaan hyvin ohut muovinen ovi, josta olisi kuka vaan halutessaan läpi tullut ja sisällekin oven läpi kadulta näki, jos olisi tarkemmin katsellut. Majoituimme 24 hengen huoneessa ja olihan se melkoinen kokemus. Toisaalta tutustuimme Yhdysvaltalaiseen Timothyyn, joka liittyi seuraamme ihastelemaan Schönbrunnin linnaa lauantaina. Schönbrunn oli todella vierailemisen arvoinen paikka puutarhoineen, vaikka sisälle emme kalliin pääsymaksun takia menneetkään.

Matala majamme

Schönbrunn

matkaseurue

Mukava yllätys oli Wienin joulumarkkinat ja pikkuruisia myyntikoju keskittymiä löytyikin niin hostellin lähistöltä, kuin Shönbrunnin linnaltakin. Aika kuluikin mukavasti niitä kierrellessä ja ihastellessa, hinnat olivat kuitenkin melko korkeita ja mukaani tarttui vain "yllätys yllätys" kahta erilaista irtoteetä. Minkäs teehullu luonnolleen voi... :) Tsekin hintataso onkin purrut aika hyvin minuun ja Wien tuntui todella kalliilta... Että Suomeen paluuta odotellessa ;) Mitenköhän sitä voi ostaa yhtään mitään siellä?

Joulumarkkinoiden tarjontaa:
lasipalloja

Schönbrunnin puutarhaa

Kirkkojen, linnojen ja markkinoiden kiertely vei melkolailla mehut ja sunnuntai oli melkoista koomailua. Kävimme kuitenkin tutustumassa Wieniin päähautausmaalla kuuluisuuksien kuten esim. Beethovenin ja Straussin hautoihin. Mikään kauppa ei ollut aiku ja löysimme itsemme McDonalsista isoine reppuinemme täysin kohmeessa. Sunnuntain sää kun ei ollut yhtä suosiollinen kuin lauantaina, jolloin aurinko paistoi. Lopulta päätin kerätä viimeiset voiman rippeemme ja lähteä katsastamaan Sissi-museon. Melko hintava pääsymaksu oli kuitenkin hintansa väärti ja pääsin ihastelemaan lautasia, ihanaista Sissiä kuin kuninkaallisia huoneita ja samalla "iki"kohmekin suli. Tämän jälkeen oli enää paluu linja-autoon. Matkalta tarttui mukaan ehkä maailman hitaimmat kebabit, joiden takia melkein myöhästyttiin bussista, kun luvattu 3-5 minuuttia muuttui 15-20 minuuttiin. Onneksemme kuitenkin ehdimme. Wien oli sen verran lähellä että matka Brnoon kesti vain 2 h 15 minuuttia. Eli Suomessa matka Tampereelta Lahteen... Tsekin eduksi on kyllä luettava sen sijainti. Tarinointia Budapestistä luvassa toisessa merkinnässä.

Arkielämää

Eipä se elämä täällä satojen kilometrien päässä sen kummallisempaa ole viime aikoina ollut kuin koti-Suomessakaan. Arki siis on tullut tännekin, vaikka kai sitä jotenkin kuvitteli, että kaikki olisi koko ajan täällä hienoa. Koulussa ja treeneissä käydään, kokata ja pyykätä pitää, siivota ei niinkään. Vain oma huone pitää siivota itse, mutta yhteiset tilat siivojat äyvät luuttuamassa. Luulen, että taitaa olla parempi niin, sillä muuten ne olisivat varmaan ihan hirveässä kunnossa, sillä kukaan tuskin viitsisi hirveästi asialle tehdä.

Suurimmaksi osaksi täytyy vain käydä luennoilla eikä ne työllistä vapaa-aikaa, paitsi yhden kurssin osalta ja sepäs se sitten tuntuukin niin mahdottoman suurelta määrältä (vaikka tosiasiassa Suomessa joutuu tekemään puolet enemmän...). Tänään alkoi uusi kurssi Wellness/Fitness, jonka opettaja vaikuttaa oikein pätevältä ja mukavalta. Huomenna saa istua luennolla ihan ylitöihin asti, kun kurssi luennot kestävät 13.30-19.30 (mikä aika...), onneksi kurssia on vain yhden kerran perjantaina ( itse asiassa kurssia on huimat kolme kertaa n. 4 h kerralla ja plakkariin pitäisi tulla 2 op:tä...saas nähdä joutuuko jotain ryhmätyötä vääntämään loppujen tuntien edestä, vai pääseekö helpolla)

Viime viikonloppuna oli sitten taas pelejä, kotona tällä kertaa. Lauantaina hävittiin 15-0. Hups. Sunnuntaina oli paljon parempi peli hävittiin vaan 11-5, mutta yks oli oma maali ja paikkoja oli, mutta maaliin ei saatu palloo meneen. Suht tasasta. Ja meillä oli sellasia mustia hetkiä, minuutissa kolme maalia omiin... Mut alennettiin puolustajaks ;) Ihan kiva oikeestaan, koska sentterinä en ihan hirveesti oo palloa saanut (enkä mä kyllä koko ajan oo voinut ihan väärässä paikassa olla). Ens viikonloppuna mennään pelaan Prahaan. Toinen vastustaja on meidän yläpuolella sarjataulukossa, joten tsäänsejä vois olla voittaakin, mutta toinen on sitten vaan sarjan kärkijoukkue ja Euroopan seurajoukkueiden kolmanneksi paras joukkue, voitti vaan Classicin (Suomen parhaan) 9-3 Eurocupissa. Et voi olla kylmää kyytiä tulossa...

Sen jälkeen onkin vapaa viikonloppu, ja suunniteltiin hieman retkeä Budabestiin :) Sit onkin viä yks peliviikoloppu Ostravassa ja sen jälkeen koittaa 2 kk pelitauko Ruotsissa pelattavien Naisten MM-kisojen takia. Sopii mulle. Joulu näillä näkymin kuluu Tsekissä ja sit tuleekin sisko kylään eka hengataan pari päivää Prahassa, sitten mennään katsastaan Bratislava, tulomatkalla käydään Brnossa ja sitten muutama päivä Olomoucissa. Tammikuun puolessa välissä on soveltavan liikunnan talvileiri (koulua siis), josta en muuta tiedäkään ja helmikuun alussa meen sitten moikkaaan siskoa Tanskaan. Koulu alkaa kevään osalta puolessa välissä helmikuuta (Suomessa taitaa olla sillon jo melkein hiihtoloma :) Ja mulla enää 4½ kk Tsekkilää jäljellä. Okei täällä on kesäkuussa tenttikuukausi, mutta tuskin koskee mua ja oon sen aatellut pyhittää reissailulle...

Opiskelua

Ajattelin hieman valoittaa omaa opiskelua yliopistolla. Syksyn jälkeen minun pitäisi saada kutakuinkin 30 op:tä. Suomessa sen eteen saa istua tunneilla ja vääntää koulutehtävää koulutehtävän perään, mutta tällä hetkellä istun koulussa näiden 30 op:n eteen yhteensä n. 12h/vko. Tosin kaikki kurssit eivät ole vielä alkaneet ja monet kurssi suoritetaan istumalla paikalla 4-6 tuntia kerralla, mutta ainoastaan yleensä kolme kertaa ( ja usein näistä kursseista kilahtaa 2 op:tä)... En kyllä oikein ymmärrä, miten on mahdollista omaksua kurssin asiat n. kolmessa kerrassa, sillä eihän sitä jaksa keskittyä 6 tuntia millään. Odotan jo innolla sitä kurssia, josta yhdet luennot ovat 13.30-19.30 PERJANTAI-iltana. No yksi kerta nyt ei ole niin paha, mutta luulisi luennoitsijankin viettävän mieluummin aikansa tänä perjantaina toisella tavalla. No minulla on kuitenkin onnea, sillä mikään kurssini ei ala klo 7.00 aamulla... Sekin täällä on mahdollista.

Onneksi osa kursseista on totetutettu myös siten, että niitä on kerran viikossa ja koko lukukauden ajan, tosin suurin osa niistä onkin jotain liikunnallista aktiviteettia.

Tällä hetkellä opiskelenkin seuraavia kursseja:

Sokeat ihmiset
Urheilua liikuntavammaisille ( pyörätuolikorista, istumalenttistä...)
Epätavalliset liikuntapelit ( intercross, ultimate, ringo...)
Liikuntaleikit
Pyörätuolikoripallo
Vapaa-ajan teoria (kuulostaa kuivalta, mutta on tosi mielenkiintoinen kurssi... ja melkein ainoa, jossa täytyy tehdäkin jotain tehtäviä vapaa-ajalla)

Lisäksi vielä tänä syksynä olisi tarkoitus osallistua myös seuraaville kursseille:
Boccia (vammaisille tehty urheilulaji, joka muistuttaa aika paljon petanquea)
Vammaiset lapset: perhe ja koulu
Lahjakkuuden psykologia
Tasapainoharjoittelu

Kokoon olen jo saanut 2 op:tä Soveltavan liikunnan perusteet kurssill, tosin sen olen käynyt jo Suomessa, mutta paikallisen kordinaattorin suosituksesta ja englanninkielisen termonologian takia otin sen ohjelmaani, koska sitä oli vain kolmena päivänä neljä tuntia kerrallaan.
Kävin myös tsekinkielen kurssilla, mutta päätin luopua siitä, koska opettaja on huono, hyppii asiasta toiseen, eikä siellä pysy mitenkään perässä ja minä olen sentään ollut kuukauden kestävällä kielikurssilla, joten en ymmärrä, mitä ne tajuavat, jotka eivät tiedä sanaakaan tsekistä. Yritän opiskella tsekkiä sitten keväällä. Harmillista, sillä olisin halunnut opetella tsekkiä jo nyt, mutta tunneilla istumisesta ei ole mitään hyötyä.

Minulla onkin paljon vapaa-aikaa täällä, niin paljon etten osaa oikein tehdä mitään, sillä päivissä ei ole oikeastaan kauheasti rytmiä. Ja vaikka vapaa-aikaa onkin, silti tuntuu ettei minulla ole paljon vapaa-aikaa. Aika vain menee johonkin käsittämättömiin asioihin.

Olomoucia kuvin

Nyt kun minulla vihdoin on uusi kamera, kaiken sen hommaamiseen liittyneen stressin jälkeen, esittelen vihdoin tämän hetkisen asuinkaupunkini kuvin. Olomouc on todella kaunis kaupunki hienoine rakennuksineen.

Horni namesti
(aukio jolla niin kaupungintalo kuin trinity column sijaitsee)


kaupungintalo

Astronominen kello
(kaupungintalon kyljessä)


The Holy Trinity column
(Pyhän kolminaisuuden pylväs)

Suihkulähteitä täällä piisaa...

...toinen...

...kolmas...
eikä tässä ollut vielä läheskään kaikki.

Teologiaopiskeliojoiden opiskelija-asuntola :)
vasemmalla näkyy
The Church of the Virgin Mary of the Snow

Palackyn yliopisto ja
teologinen tiedekunta

Namesti republiky,
taustalla St. Wenceslas cathedral
(Pyhän Ladislauksen tuomiokirkko)

Vastoinkäymisiä ja koti-ikävää

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja tällä kertaa vähän vähemmän mukavaa...

Kyllä kai sitä tiesi, ettei täällä kaikki voi koko ajan mennä loistavasti, kuten ei Suomessakaan, mutta kyllä hieman koti-ikävä iski, kun tuntui että kaikki meni pieleen.
Olen onnistunut puuhailemaan kaikenlaista kummallista ja minulle epätavallista täällä, tuntuu että aivoni jäivät Suomeen. Ensinnäkin hajotin kamerani(oikeastaan se en kyllä ollut minä, mutta...) ja eihän sitä sitten tietenkään mun tuurillani voinut korvata. Eli jos haluaisin kuvia, minun olisi ostettava uusi kamera. No minähän en tiedä teknisistä laitteista yhtään mitään, en ainakaan kameroista, joten onnistuin tietenkin saaman kauhean stressin kameran hankinnasta...
Lisäksi salibandyn sujumattomuus ja treenit ovat turhauttaneet melkolailla.

Toiseksi rakkaat Liikunnanlaitos collegepöksyni varastettiin pyykkihuoneesta, positiivista on että saan rahaa koululta uusiin pöksyhin, mutta ei raha korvaa näitä erittäin rakkaita ja mukavia pöksyjä, joita toisia ei mistään saa. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, surin tätä menetystä monta päivää ja edelleen kaipaan niitä... Monen mielestä tämä voi kuulostaa siltä, että ne olivat vain housut, mutta ne olivat paljon enemmän. Pidän melkein näistä housuista enemmän kuin meidän samalla kertaa hankkimasta hupparista.

Sain flunssan ja oloni oli aivan kaamea. Inhoan sairastamista. Kyllähän minä tiesin, että varmasti olen kipeänä täällä jossain vaiheessa, mutta sairastaminen vieraassa maassa on vielä kamalempaa kuin yksin omassa kämpässä Suomessa... Silloin mietin todella olinko hullu kun päätin tulla tänne melkein 11 kk:si?!

Teen typeryyksiä. Unohdan keittolevyjä päälle, sulatin jo yhden leikkuulaudan liedelle... Se savu ja haju oli aikas kamala... Unohdan/meinaan unohtaa tavaroitani joka paikkaan... olen vasta jättänyt kaksi kertaa takkini pelireissuilla jonnekin autoon tai pukuhuoneeseen. Onneksi uskolliset joukkuekaverini ovat kiikuttaneet sen aina takaisin tai huomattavat ennen kuin unohdan, että olikohan nämä hanskat ja pipo sinun... Eli minusta on tullut täällä varsinainen löyhäpää...

Lisäksi en saa aikaiseksi mitään. Päivistä puuttuu rytmi, koska koulua on käsittämättömän vähän siitä huolimatta, että minun pitäisi saada syksyltä n. 30 opintopistettä... pelkään, että huomaan ensi kesänä kotiin lähdön lähetessä, etten ole tehnyt mitään mitä suunnittelin ja viettänyt aikani tyhmimmällä mahdollisella tavalla, eli olla tekemättä mitään erityistä ja viettämällä aikaa liikaa istumalla tietokoneeni edessä.

Säbäilyä

Sarin pyynnöstä teen nyt ihan oman postauksen säbäurani alusta Tsekeistä. Minullahan on täällä liigapelaajan status, joka kyllä vähän naurattaa itseäkin. :) Ennen ensimmäisiä treenejä olinkin hieman huolissai, kuinka mahdan menossa mukana pysyä, joka osoittautui turhaksi ensimmäisissä treeneissä. Enemmänkin pitäisi olla huolissaan, kuinka joukkueemme pysyy muiden liigajuokkueiden vauhdissa...


Peli on täällä jonkin verran hitaampaa kuin Suomessa, ainakin meidän joukkueessa ja se ei perustu ainakaan meillä minkäänlaiseen syöttöpeliin... Eihän se aina ehkä Suomessakaan ollut loisteliasta, mutta aikas paljon edellä kuin täällä. Tuntuu, että pelaajat hakkaavat välillä päätään seinään pahastikin, kun on päättänyt tehdä sen kanttauksen (kiertovedon), niin oli siinä sitten vaikka kaikki 5 vastustajaa edessä, niin se on tehtävä...



Mitä sitten tulee valmennukseen. Ihan mukavahan se valmentaja on, mutta... ei meillä oikein mitään taktiikkaa ole. Ennen peliä palaverin aiheena on oikeastaan se, ketkä pelaavat keskenään. Ei mitään siitä miten pelataan jne. Pelin jälkeen ei peliä käydä mitenkään läpi ei edes seuraavissa treeneissä. Eli meno on aikas erilaista. Vaparikuvioita ei ole, ylivoimaharjoitukset taisivat olla ensimmäistä kertaa sen takia, että minä kysyin, miten on tapana pelata ja harjoitellaanko sitä...
Asioita ei oikeastaan harjoitella erityisesti ja tosi paljon treeneistä pelataan. Valmentaja sanoo kyllä pelaajilla asioista, mutta pelaajat eivät toteuta kuitenkaan sitä mitä hän sanoo ja hän on sitä mieltä ettei voi asialle oikein mitään. Niin no...

3-3
Tämän maalin jälkeen ei oma peli
olekaan sujunut sitten yhtään...

Ensimmäisessä pelissä en ollut vielä kovin huolissani joukkueemme tasosta, koska hävisimme vain 3-5 ja joukkueen ilmeisesti piti olla ihan yksiä suosikkeja tämän vuoden sarjassa. No seuraavassa pelissä tulikin sitten jo takkiin 2-8. No eihän siinä sitten mitään, pahempaa oli vielä tulossa. Liberecissä hävittiin 12-0. Peli joka meidän olisi ollut mahdollista voittaa hävittiin 3-0. Ja tilanne ennen peliä oli ihan hirveä. Maalivahtimme meni täysin väärälle hallille ja tuli myöhässä 22 minuuttia... no onneksi saimme odottaa maalivahtiamme, eikä tarvinnut laittaa ketää kenttäpelaajaa maaliin. Lämmittely ennen peliä oli aivan kamala, emme saaneet palloa edes tyhjään maaliin (itsekin vetelin palloja pitkin seiniä). Varmaan siitä johtuen hyvistä paikoista huolimatta, pallot eivät löytäneet tietään maaliin vaan seinille ja jos vedot menivät maalia kohti, vastustajan maalivahti hoiti ne välillä suorastaan ilmiömäisillä torjunnoilla.
Odotankin jo innolla, että lähdemme Prahaan pelaamaan sarjan parasta joukkuetta Tigersia SJM:ää (entinen Dekanda Praha) vastaan. Viime vuonna kuulemma joukkue oli hävinnyt "vain" 20-0. Tästä voi tulla siis melkoisen pitkä kausi, mutta toivottavasti siitäkin jotain oppii. Ja saanpahan ainakin pelata...


En koe itseäni miksikään superpelaajaksi, mutta ilmeisesti muut täällä kokevat, ikävä kyllä. Tuntuu että minut on nostettu jalustalle, jolle en itse todellakaan haluisi. Minulle ei sanota ikinä mitään, jos teen typeryyksiä (inhoan sitä todella). Haluaisin vaan olla ihan normaali pelaaja muiden joukossa, mutta jostain syystä jo se, että olen Suomesta on tarpeeksi, että olen heidän mielestään jotenkin erityinen. Minuahan jo haastateltiin paikalliseen lehteenkin(vaikka tuskin siitä kukaan mitään ymmärtää, voin laittaa jossain vaiheessa vapaa suomennoksen, jos saan aikaiseksi)... Ja kuulemma ainakin tällä TJ Sokol Brno Židenicella, jolle siis hävisimme 3-0 ( ja jonka mahdollisesti olisimme voineet voittaa) oli erilainen taktiikka, kun minä olin kentällä verrattuna siihen, kun en siellä ollut.


Omat pelit eivät ole sujuneet ollenkaan. Ensimmäinen peli nyt meni ihan ok, tein muutaman maalin, mutta sen jälkeen pelit ovat menneet omalta osaltani aivan surkeasti. Toisaalta jos ei saa syöttöjä, voiko paljon asialle tehdä? Kun en kuulu niihin taitaviin yksilöihin, jotka kikkailevat vastustajista ohi, miten haluaa. Oma pelini perustuu syöttelyyn ja hyvään vapaan paikan hakuun.

Mutta onhan täällä jotain positiivistakin. Salibandy noteeretaan paikallisessa lehdessä, ehkä jopa valitettavasti, koska hävitään koko ajan... ja kotipeleissä paikalla on toimittaja ja netiin tulevissa jutuissa löytyy yleensä ihan kuvagalleriaa... osa tämän postauksen kuvista on juuri näistä jutuista poimittuja. Netistä myös pystyy katsomaan miesten otteluita ja televisiossakin säbää näytetään toisin kuin Suomessa tällä hetkellä. Kevääksi solmittiin sopimus, jolla varmistettiin säbän näkyvyys Suomenkin televisiossa.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa, varmasti vielä palaan säbätunnelmiin myöhemmin, kun oikein alkaa raastamaan ja lupaan kertoa myös miten peleissä käy, vaikka hävittäisiinkin 20-0... Ja kysellähän saa lisää, jos en ollut tarpeeksi informatiivinen.

Orientaatioviikko

Huolimatta armaan siskoni pyynnöstä kertoa tällä hetkellä tapahtuneista asioista, aion kertoa ainakin ensin hieman orientaatioviikosta.

Vihdoin ja viimein koitti maanantai ja ohjelmallinen osuus. Viikon haahuilun jälkeen kaipasi jo jonkinlaista ohjelmaa ja rytmiä päiviin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi yliopistoon ja samalla kerrottiin hieman yliopiston historiasta. Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja saimme aikataulun viikolle. Tutoropiskelijamme kierrättivät meitä hieman yliopistolla ja selittävät käytännön asioita. Pian selvisikin, ettemme voi tehdä mitään ilman ISICa eli paikallista opiskelijakorttia. Niin kirjojen lainaaminen, tietokoneiden käyttö, opiskelijaruuan saaminen edellyttivät opiskelijakorttia ja tutorit kertoivat, että kortin saamiseen menee ainakin viikko. No onneksi tämä osoittautui vääräksi tiedoksi ja opiskelijakortti oli taskussani saman viikon keskiviikkona. Kun ensin olin täyttänyt kaavakkeen, käynyt maksamassa kortin paikkaan a ja saanut maksusta kuitin, jonka toimitin kaavakkeen ja kuvan kanssa paikkaan b.

Orientaatioviikko sisälsi luentoja, käytönnön infoja ja kaupunkikierroksia Olomoucissa. Täällä ei ole vielä päästy interaktiiviseksi kaikessa, joten kurssiarvostelut ja kurssit kulkevat minulla mukana palalla paperia, johon pitää kerätä jokaisen luennoitsijan hyväksyntä kurssille osallistumisesta ja kurssin jälkeen tähän paperin palaan merkitään suoritusmerkintä/arvosana luennoitsijan allekirjoituksella. Rasittava systeemi... Käsitykseni paperi olisi pitänyt jo palauttaa kordinaattorille, mutta en kyllä ole saanut. Tosin ei ole moni muukaan. Ensi vuonna tämä kaikki kuulemma mahdollisesti saadaan jo nettiin. Toivon todella sitä opiskelijoiden takia...

Ja tottahan toki orientaatioviikko sisälsi myös tietenkin iltarientoja, kuten pubissa istumista, keilaamista ja tervetulobileet. Keilaamaan en ehtinyt treenien takia. Pubissa istuskelu oli oikein hauskaa tapasin monen monta erasmusopiskelijaa, sillä niitä täällä riittää... Meitä on jotain 150. Nimet eivät jääneet ihan ensikerrasta mieleen, mutta nyt nekin ovat jo jääneet päähän.
Kamera on hankinnassa, joten lupaan pistää heti kuvapostausta Olomoucista, kun se on mahdollista.