Säbäilyä

Sarin pyynnöstä teen nyt ihan oman postauksen säbäurani alusta Tsekeistä. Minullahan on täällä liigapelaajan status, joka kyllä vähän naurattaa itseäkin. :) Ennen ensimmäisiä treenejä olinkin hieman huolissai, kuinka mahdan menossa mukana pysyä, joka osoittautui turhaksi ensimmäisissä treeneissä. Enemmänkin pitäisi olla huolissaan, kuinka joukkueemme pysyy muiden liigajuokkueiden vauhdissa...


Peli on täällä jonkin verran hitaampaa kuin Suomessa, ainakin meidän joukkueessa ja se ei perustu ainakaan meillä minkäänlaiseen syöttöpeliin... Eihän se aina ehkä Suomessakaan ollut loisteliasta, mutta aikas paljon edellä kuin täällä. Tuntuu, että pelaajat hakkaavat välillä päätään seinään pahastikin, kun on päättänyt tehdä sen kanttauksen (kiertovedon), niin oli siinä sitten vaikka kaikki 5 vastustajaa edessä, niin se on tehtävä...



Mitä sitten tulee valmennukseen. Ihan mukavahan se valmentaja on, mutta... ei meillä oikein mitään taktiikkaa ole. Ennen peliä palaverin aiheena on oikeastaan se, ketkä pelaavat keskenään. Ei mitään siitä miten pelataan jne. Pelin jälkeen ei peliä käydä mitenkään läpi ei edes seuraavissa treeneissä. Eli meno on aikas erilaista. Vaparikuvioita ei ole, ylivoimaharjoitukset taisivat olla ensimmäistä kertaa sen takia, että minä kysyin, miten on tapana pelata ja harjoitellaanko sitä...
Asioita ei oikeastaan harjoitella erityisesti ja tosi paljon treeneistä pelataan. Valmentaja sanoo kyllä pelaajilla asioista, mutta pelaajat eivät toteuta kuitenkaan sitä mitä hän sanoo ja hän on sitä mieltä ettei voi asialle oikein mitään. Niin no...

3-3
Tämän maalin jälkeen ei oma peli
olekaan sujunut sitten yhtään...

Ensimmäisessä pelissä en ollut vielä kovin huolissani joukkueemme tasosta, koska hävisimme vain 3-5 ja joukkueen ilmeisesti piti olla ihan yksiä suosikkeja tämän vuoden sarjassa. No seuraavassa pelissä tulikin sitten jo takkiin 2-8. No eihän siinä sitten mitään, pahempaa oli vielä tulossa. Liberecissä hävittiin 12-0. Peli joka meidän olisi ollut mahdollista voittaa hävittiin 3-0. Ja tilanne ennen peliä oli ihan hirveä. Maalivahtimme meni täysin väärälle hallille ja tuli myöhässä 22 minuuttia... no onneksi saimme odottaa maalivahtiamme, eikä tarvinnut laittaa ketää kenttäpelaajaa maaliin. Lämmittely ennen peliä oli aivan kamala, emme saaneet palloa edes tyhjään maaliin (itsekin vetelin palloja pitkin seiniä). Varmaan siitä johtuen hyvistä paikoista huolimatta, pallot eivät löytäneet tietään maaliin vaan seinille ja jos vedot menivät maalia kohti, vastustajan maalivahti hoiti ne välillä suorastaan ilmiömäisillä torjunnoilla.
Odotankin jo innolla, että lähdemme Prahaan pelaamaan sarjan parasta joukkuetta Tigersia SJM:ää (entinen Dekanda Praha) vastaan. Viime vuonna kuulemma joukkue oli hävinnyt "vain" 20-0. Tästä voi tulla siis melkoisen pitkä kausi, mutta toivottavasti siitäkin jotain oppii. Ja saanpahan ainakin pelata...


En koe itseäni miksikään superpelaajaksi, mutta ilmeisesti muut täällä kokevat, ikävä kyllä. Tuntuu että minut on nostettu jalustalle, jolle en itse todellakaan haluisi. Minulle ei sanota ikinä mitään, jos teen typeryyksiä (inhoan sitä todella). Haluaisin vaan olla ihan normaali pelaaja muiden joukossa, mutta jostain syystä jo se, että olen Suomesta on tarpeeksi, että olen heidän mielestään jotenkin erityinen. Minuahan jo haastateltiin paikalliseen lehteenkin(vaikka tuskin siitä kukaan mitään ymmärtää, voin laittaa jossain vaiheessa vapaa suomennoksen, jos saan aikaiseksi)... Ja kuulemma ainakin tällä TJ Sokol Brno Židenicella, jolle siis hävisimme 3-0 ( ja jonka mahdollisesti olisimme voineet voittaa) oli erilainen taktiikka, kun minä olin kentällä verrattuna siihen, kun en siellä ollut.


Omat pelit eivät ole sujuneet ollenkaan. Ensimmäinen peli nyt meni ihan ok, tein muutaman maalin, mutta sen jälkeen pelit ovat menneet omalta osaltani aivan surkeasti. Toisaalta jos ei saa syöttöjä, voiko paljon asialle tehdä? Kun en kuulu niihin taitaviin yksilöihin, jotka kikkailevat vastustajista ohi, miten haluaa. Oma pelini perustuu syöttelyyn ja hyvään vapaan paikan hakuun.

Mutta onhan täällä jotain positiivistakin. Salibandy noteeretaan paikallisessa lehdessä, ehkä jopa valitettavasti, koska hävitään koko ajan... ja kotipeleissä paikalla on toimittaja ja netiin tulevissa jutuissa löytyy yleensä ihan kuvagalleriaa... osa tämän postauksen kuvista on juuri näistä jutuista poimittuja. Netistä myös pystyy katsomaan miesten otteluita ja televisiossakin säbää näytetään toisin kuin Suomessa tällä hetkellä. Kevääksi solmittiin sopimus, jolla varmistettiin säbän näkyvyys Suomenkin televisiossa.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa, varmasti vielä palaan säbätunnelmiin myöhemmin, kun oikein alkaa raastamaan ja lupaan kertoa myös miten peleissä käy, vaikka hävittäisiinkin 20-0... Ja kysellähän saa lisää, jos en ollut tarpeeksi informatiivinen.