On muka ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt päivittämään blogiani. Yritän olla tulevaisuudessa aktiivisempi.
Ostravan vaakuna kukkaistutuksena
Viikko sitten lauantaina (8.8.) olimme retkellä Ostravassa. Ostrava on Tsekin kolmanneksi suurin kaupunki, lähellä itärajaa. Ensin menimme vierailemaan kaivosmuseoon, joka sijaitsi vanhassa kivihiilikaivoksessa. Mielenkiintoinen paikka. Aluksi näimme erilaista välineistöä, millä kaivoksessa työskenneltiin. Lopuksi pääsimme sitten ihan oikeaan kaivokseen, tosin vain muutaman metrin syvyyteen. Meillä oli myös opas, joka puhui onneksi englantia. Nostan kyllä hattua heille, jotka kaivoksessa ovat työskennelleet ja työskentelevät nykyään, aikas ahtaissa oloissa täytyy työskennellä, joten ei saa olla kyllä mitään ahtaanpaikankammoa.
Valmiina kaivostöihin
Kaivoksessa
Ahdasta on
Kaivoksen jälkeen menimme Ostravan keskustaan ja kaupungin keskellä sijaitsevaan kaupungintaloon, jossa oli torni, josta pääsi ihailemaan koko Ostravaa. Tornista avautuivat mielettömän upeat maisemat.
Kaupungintalo
Ensimmäisenä bongasin tietty urheilustadionin :D
Tämän jälkeen meillä olikin vapaa-aikaa ja menimme syömään, sillä kaikilla oli älyttömän kova nälkä. Menimme pihvipaikkaan, jossa otin kanaa ja ranskalaisia. Ja hyvää oli. Tässä paikassa piti tilata, pihivi, kastike ja perunat erikseen, eikä lista sisältänyt ns. valmiita annoksia, kuten Suomessa. Toisaalta todella kätevää, sillä voi sitten ottaa mitä haluaa ja vapaasti valita kaiken. Kun taas jos annos olisi valmis, siinä voisi olla jotain mistä ei pidä. Emme vain olleet oikein perillä siitä, että kuuluuko annokseen perunat vai ei, mutta sekin selvisi.
Maggie (vas.), Päivi, Maare ja Helder odottavat ruokaa
Ruuan jälkeen pitikin palata tapaamispaikkaan, sillä kello oli jo sen verran, että oli kotiinlähdön aika. Kaupoille emme päässeet, koska täällä kaupat supermarketteja lukuunottamatta ovat lauantaisin kovin lyhyen ajan auki, n. 14 ehkä isommat 16. Supermarketit ovat sitten joka päivä auki n. 7-22, mutta ne ovat isoimmissa kaupungeissa kaupungin laidalla. Illalla Krnoviin palattuamme, pelasimme vielä pingistä.
Perjantaina tuntien jälkeen lähdimme osan porukan kanssa katsastamaan lähellä olevan uima-altaan. Todella upea paikka, vaikkakin kylmää vettä. Siellä oli hauska hengailla, heitellä frisbeetä ja pelata beachia. Ihan ilmaiseksi sisään ei päässyt, mutta alle eurolla kuitenkin, että kyllä siitä sen mielellään maksoi. Vieressä on myös minigolfkenttä, ja päätimme että katsastamme sen jonain toisena päivänä.
Kontrad
Beachiä tytöt vastaan pojat
Illalla menimme keilaamaan meistä vastaavien toimiston henkilökunnan kanssa ja hauskaa oli. Keilailu paikka oli hieman alkeellisempi kuin olin tottunut, keiloissa oli narut päässä ja ne nostettiin naruilla ylös. Ja kun niissä oli narut, myös toisen keilan naru, saattoi kaataa myös toisen keilan :) Eikä mitään keilailukenkiä. Ja pisteistä näkyi vain kokonaispistemäärä. Eli vähän erilaista, kun oli tottunut, mutta hauskaa. Osa lähti vielä discoilemaan, mutta itse painuin pehkuihin seuraavan päivän Ostravan reissun takia. Eikä muutkaan olleet viihtyneet siellä kuin tunnin verran.
Eilen pääsin pitkästä aikaa lenkille ja olin niin onnellinen. Oli aivan ihanaa juosta parin viikon tauon jälkeen. Löysin mukavan lenkin kaupungin läpi ja kämpälle päin juoksin joenvartta pitkin, puita ja puutarhoja ympärillä. Se oli ilmeisesti jonkinlainen siirtolapuutarha. Matkalla näin esimerkiksi 10 cm pitkän etanan...ovat hieman eri kokoluokkaa kuin Suomessa.
Tänään kävimme Maaren kanssa tiedustelemassa toimistossa lähimmän kuntosalin sijaintia ja illalla lähdimme sitten tsekkaamaan punttiksen. Siisti ja laitteita löytyi ihan hyvin, lukuunottamatta kunnollista kyykkypaikkaa :(, smith-kyykky kyllä löytyi, mutta se alkoi sattumaan polveen, joten en voinut oikein tehdä sitä. Mun reidet siis saattaa vaarallisesti pienentyä neljän viikon aikana... Onneksi sentään oli jalkaprässi.
Kävimme vaihteeksi ruokakaupassa ja löysin ruisleivän korviketta. Paketissa lukee Finn Brod. Ei ihan tuoreen ruisleivän veroista, eikä kuivankaan, mutta kivaa vaihtelua sämpylöille ja vaalealle leivälle ja toimii kyllä korvikkeena. Pakkausselostetta en jaksanut vielä tavata sanakirjan kanssa, mutta ehkä joku päivä. Kaupassa käynti kyllä vie mahdottomasti aikaa, kun yrittää tavata sisältöä sanakirjan avulla...
Huomenna mennään illalla keilaamaan yhdessä ohjaajien kanssa. Lauantaina lähdemme Ostravaan retkelle ja siellä menee koko päivä.
Eilen tsekin tunnit menivät jo paremmin, ja tuli jopa tunne, että ehkä jotain voi oppiakin. Tunnit kuluivat todella nopeasti. Iltapäivällä ohjelmassa oli retki Opavaan, jossa Sleesian yliopisto pääasiallisesti sijaitsee, Krnovissa on vain ns. sivutoimipiste. Retken osittainen tarkoitus oli, että rehtori toivottaa meidät tervetulleiksi yliopistoon, mutta hän oli lomalla (hieman ironista) ja joku johtava henkilö sitten teki sen hänen puolestaan. Tämän jälkeen meille esiteltiin yliopistoa. Kuten sanoin tsekit eivät osaa englantia ja niinpä meille oli hommattu tulkki kääntämään puheet englanniksi. Saimme yliopistolta sateenvarjot lahjaksi, sillä seuraavaksi oli vuorossa sightseeing oppaan johdolla, ja näytti siltä, että kohta alkaa satamaan. Tulkkikin tuli mukaan, joten me suomalaisetkin ymmärsimme jotakin kaupungin historiasta.
lahjasateenvarjot
Kontrasti uusien ja vanhojen rakennusten välillä oli valtavan suuri. Opavassa oli vain muutama todella vanha rakennus, sillä Opava tuhoutui lähes täysin toisessa maailman sodassa. Osa merkittävistä rakennuksista oli restauroituja ja todella upeita. Ja täytyy sanoa, että ainakin opavalainen lukio, oli hieman toista luokkaa ulkomuodoltaan kuin suomalaiset...
opavalainen lukio
Kirkkoja Opavassa oli paljon, joista näimme esim. Pyhän Hengen kirkon ja Neitsyt Marian taivaaseen astumisen kirkon. Kaikkia emme ehtineet näkemään ja laskin nettisivuilta Opavasta löytyvän ainakin kaksitoista kirkkoa. Ihanin muistomerkki oli kuitenkin kultaiset fasaanit, joiden päät kääntyivät, sisäänrakennetun laitteen avulla. Nämä fasaanit oli pystetty kultaisten fasaanien muistoksi, joita kaupungissa oli ennen ollut hyvinkin paljon.
Kultaiset fasaanit, minorite monastery, Church of the Holy Spirit
The Silesian theatre (sleesian teatteri)
Palasimme takaisin Opavaan ja menimme kauppaan Kauflandiin, joka on iso supermarketti. Siellä oli hyvät valikoimat. Yritin etsiä kurkkua varten punnitusnäppäintä ja tsekkiläisnainen selitti minulle tsekiksi, ettei niitä kurkkuja punnita, vaan ne myydään kappeleittain. Puheesta en mitään ymmärtänyt, mutta tajusin kuitenkin asian, joten eihän tämä kommunikointi niin vaikeaa olekaan :) Löysin myös yhtä suosikkiteetäni Liptonin vadelma-ruusunmarjaa, jota en mistään kaupasta ole Suomessa löytänyt. Olen vain nähnyt sitä kahviloissa. Ihmettelen edelleen Tsekin halpuutta, nytkin kallein yksittäinen tavara oli Colgaten hammastahna. Täällä kyllä huomaa, että kansainväliset merkit maksavat paljon enemmän kuin tsekkiläiset.
Illalla Italian pojat kokkasivat meille pastaa, joka oli oikein hyvää. Talon haarukat eivät oikein riittäneet, joten sain keplotella spaghettia lusikalla suuhuni. Ja säästyin ruuanlaitolta. Suurin ihmettelyn aihe niin opettajalta kuin muiltakin asuntolan asukkailta on ollut se, kun minä ja Maare kipitetään sisällä ilman kenkiä.
Nähtävyyksien nimet ovat englanniksi, koska suomalaisia ns. virallisia nimiä, ei kaikista löytynyt.
Saavuimme n.19 tunnin matkustamisen jälkeen Krnoviin klo 8.15. Matka oli aika väsyttävä, sillä en pystynyt oikein nukkumaan junassa. Lento meni mukavasti ja eikä matkatavarat hukkuneet, sillä salibandymailakin löytyi kysymällä specialtavaratiskiltä. Tämän jälkeen olimme valmiita suuntaamaan kohti Prahan rautatieasemaa. Ensin piti mennä bussilla ja sen jälkeen vielä matkustaa metrolla vaihdon kanssa. Erittäin ystävällinen tsekkiläispariskunta neuvoi meidät bussiin ja oikeisiin metroihin ja päädyimme ilman harhailua oikeaan paikkaan ja lippuluukulle, josta saimme ostettua RYHMÄlipun Krnoviin. Täällä jo kaksikin henkilöä muodostaa ryhmän, jolloin lippu tulee halvemmaksi. Lipulle tuli hintaa 620 korunaa (n. 25 €). Olisipa Suomessakin näin halpaa...
Tämän jälkeen alkoi 3,5 h junan odottelu, sillä junan oli määrä lähteä 00:09. Vähän evästä kaupasta ja ihmettelyä, mistäköhän se juna mahtaa lähteä. Tsekeissä lähtöraiteet tulevat näkyviin vasta vähän ennen (n. 20 min) junan lähtöä, joten ei siinä auttanut muuta kuin odotella, vaikka ensin olimme yrittäneet etsiä ties mistä tietoa, josta raide näkyisi. Raide selvisi jo tuntia ennen ja löysimme myös oikeaan paikkaan. Konduktöörit eivät osanneet englantia, mutta samalla junalla matkustanut tsekkiläisnuori tarjoitui tulkkaamaan. Hänen avullaan selvisi, että juna on oikea ja vaunuja tulee lisää, jotta kaikki mahtuvat kyytiin.
Maare Prahan asemalla
Juna lähti joustavasti 20 minuuttia myöhässä, mutta ajattelimme silti ehtivämme vaihtojunaan ajoissa, koska vaihtoaikaa oli n. puolisen tuntia. No junamatka Olomouciin kesti kuitenkin ilmoitetun 2,5 h:n sijasta 4h, joten emme ehtineet Krnovin junaan. Loput puolitoista tuntia matkasta kyttäsimmekin Olomoucin asemaa, jolla piti jäädä pois, sillä tsekkiläisissä junissa ei asemia kuulutella. Kanssamme samassa junaloosissa matkusti tsekkiläispariskunta, jotka yrittivät kovasti auttaa oikean aseman ennakoinnissa. Matkalla yritimme nukkua, mutta se oli täysin mahdotonta, sillä joillain tsekkinuorilla oli junapartyt ja haitari soi ja laulu raikasi.
Olomoucissa jouduimme odottamaan seuraavaa junaa, joka lähti vasta tunnin kuluttua. Krnovin juna lähti ajallaan ja matkan aikana ikkunasta näkyi mielettömän hienoja vehreitä maisemia. 2.5 tunnin matkustamisen jälkeen olimme Krnovissa, josta pitikin vielä matkustaa bussilla Krnov civilin juna-asemalle, sillä raiteet ovat remontissa... Meitä oltiin vastassa bussipysäkillä, juuri näiden korjaustöiden takia, matka bussipysäkiltä yliopistolle oli pitempi.
Odottelua Olomoucissa
Perillä saimme ihan mukavan kahden hengen huoneen, johon ehdimme vain jättää tavaramme ennen tervetuloinfoa. Suihkua ei siis ehtinyt edes ajatella, vaikka hiki virtasi. Aluksi meitä infottiin kaikenlaisista käytännön asioista, jossa esim. selvisi, että saamme läppärimme nettiin myös huoneista :). Opiskelijoita kurssilla on yhteensä 13, muut ovat Saksasta, Italiasta, Puolasta ja yksi tyttö on Kiinasta Infon jälkeen, kävimme kiertämässä Krnovin keskustaa ja tietenkin tarkkasilmäisenä bongasin tärkeimmän eli urheiluliikkeen :)
Palasimme tunnin kiertelyn jälkeen takaisin, jonka jälkeen alkoivt ensimmäiset tsekin tunnit. Aiheena oli ääntäminen. Kieli täysin solmussa yritin lausua tsekin kirjaimia z, s, h, ch, r, š, ž, ř, eikä ne siltikään kuulostaneet siltä kuin pitäisi ja viidessä minuutissa koko äänteet unohtuivat. Lausumisesta taitaakin tulla haastavinta. Kirjoitettuja sanoja pystyy kuitenkin aika hyvin päättelemään englannin kautta. Asiaa tuskin auttoi n. viime yönä nukutut tunnin yöunet. Piina päättyi aikanaan ja ilo oli ylimmillään, kun sain netin toimimaan, eikä mun tarvinnut edes käydä ostamassa kaapelia, vaan sain sen lainaksi.
Tämän jälkeen lähdimme tsekkaamaan urheilukaupan ja supermarketin. Täältä mukaani tarttui iso kassi ruokaa n. 13€:lla, josta Suomessa olisi saanut pulittaa ainakin 25 €:a. Urheilukaupasta löysin ainakin viidet erilaiset tennarit jotka voisin ostaa, kun Suomen kaupoista ei silmää miellyttäviä kohtuulliseen hintaan ole todellakaan löytynyt... Tällä kertaa jätin kuitenkin kengät vielä kauppaan. Lisäksi löysin ihanan lelu/paperitavarakaupan, jonka hyllyillä oli mitä suloisimpia pehmoleluja ja olihan siellä erilaisia myyräpehmolelujakin. Maltoin vielä jättää myyrän lappuhaalareineen kauppaan, mutta saas nähdä millä reissulla se tarttuu mukaani. Olisi myyrästä ollut vielä yksi isompikin koko, mutta sen kanssa matkustaminen voisi olla hieman vaikeaa...
Eniten ensimmäisenä päivänä kiinnitti huomiota tsekkiläisten ystävällisyys ja se etteivät tsekit oikein osaa englantia.
Tänään on sitten lähtö edessä. Oon aika coolisti koko viime viikon pystynyt oleen ja en oo oikein edes tajunnut että lähden ihan oikeasti jo tänään, mutta nyt kyllä jänskättää aikas paljon. Tosin en yleensä jännitä kauheasti etukäteen, vaan vasta sitten samana päivänä, jollei kyseessä sitten ole hammaslääkäri. Pakattu on melkein kokonaan, ja se oli tosi vaikeeta, katotaan raakkaanko vielä joitain kamppeita pois. Rinkan painokin näyttäis olevan ihan ok.
En oo vielä tajunnut, että oon melkein 11 kk poissa, mutta ehkä ihan hyvä niin. Eilen kävin vielä saunassa ja tajusin, että nyt en sitten ihan hetkeen saunaan pääsekään. Viime viikko kului tosi nopeasti töiden ja kavereiden moikkaamisen merkeissä. Valitettavasti en ehtinyt kaikkia kavereita käydä moikkaamassa, kun tää lähtö tuli vähän tälleen yhtäkkiä. Mullahan oli viimeinen työpäivä vasta eilen, joten ohjelmaa on senkin suhteen riittänyt.
Pahin taitaa kuitenkin olla vielä edessä, kun pitää hyvästellä perheenjäsenet pitkäksi pitkäksi aikaa. Onneksi sisko ja äiti on luvannut tulla käymään. Ja siis ehdottomasti kaikki muutkin on tervetulleita moikkaamaan, kunhan tuo tuliaisiks ruisleipää ja salmiakkia. Oli muuten pakko käydä ostamassa muutama pussi salmiakkia mukaan, saas nähdä kauanko ne kestää...
Ostravan vaakuna kukkaistutuksena
Valmiina kaivostöihin
Kaivoksessa
Ahdasta on
Kaupungintalo
Ensimmäisenä bongasin tietty
Maggie (vas.), Päivi, Maare ja Helder
