Junaliikenne Tsekin malliin

Saavuimme n.19 tunnin matkustamisen jälkeen Krnoviin klo 8.15. Matka oli aika väsyttävä, sillä en pystynyt oikein nukkumaan junassa. Lento meni mukavasti ja eikä matkatavarat hukkuneet, sillä salibandymailakin löytyi kysymällä specialtavaratiskiltä. Tämän jälkeen olimme valmiita suuntaamaan kohti Prahan rautatieasemaa. Ensin piti mennä bussilla ja sen jälkeen vielä matkustaa metrolla vaihdon kanssa. Erittäin ystävällinen tsekkiläispariskunta neuvoi meidät bussiin ja oikeisiin metroihin ja päädyimme ilman harhailua oikeaan paikkaan ja lippuluukulle, josta saimme ostettua RYHMÄlipun Krnoviin. Täällä jo kaksikin henkilöä muodostaa ryhmän, jolloin lippu tulee halvemmaksi. Lipulle tuli hintaa 620 korunaa (n. 25 €). Olisipa Suomessakin näin halpaa...

Tämän jälkeen alkoi 3,5 h junan odottelu, sillä junan oli määrä lähteä 00:09. Vähän evästä kaupasta ja ihmettelyä, mistäköhän se juna mahtaa lähteä. Tsekeissä lähtöraiteet tulevat näkyviin vasta vähän ennen (n. 20 min) junan lähtöä, joten ei siinä auttanut muuta kuin odotella, vaikka ensin olimme yrittäneet etsiä ties mistä tietoa, josta raide näkyisi. Raide selvisi jo tuntia ennen ja löysimme myös oikeaan paikkaan. Konduktöörit eivät osanneet englantia, mutta samalla junalla matkustanut tsekkiläisnuori tarjoitui tulkkaamaan. Hänen avullaan selvisi, että juna on oikea ja vaunuja tulee lisää, jotta kaikki mahtuvat kyytiin.

Maare Prahan asemalla

Juna lähti joustavasti 20 minuuttia myöhässä, mutta ajattelimme silti ehtivämme vaihtojunaan ajoissa, koska vaihtoaikaa oli n. puolisen tuntia. No junamatka Olomouciin kesti kuitenkin ilmoitetun 2,5 h:n sijasta 4h, joten emme ehtineet Krnovin junaan. Loput puolitoista tuntia matkasta kyttäsimmekin Olomoucin asemaa, jolla piti jäädä pois, sillä tsekkiläisissä junissa ei asemia kuulutella. Kanssamme samassa junaloosissa matkusti tsekkiläispariskunta, jotka yrittivät kovasti auttaa oikean aseman ennakoinnissa. Matkalla yritimme nukkua, mutta se oli täysin mahdotonta, sillä joillain tsekkinuorilla oli junapartyt ja haitari soi ja laulu raikasi.

Olomoucissa jouduimme odottamaan seuraavaa junaa, joka lähti vasta tunnin kuluttua. Krnovin juna lähti ajallaan ja matkan aikana ikkunasta näkyi mielettömän hienoja vehreitä maisemia. 2.5 tunnin matkustamisen jälkeen olimme Krnovissa, josta pitikin vielä matkustaa bussilla Krnov civilin juna-asemalle, sillä raiteet ovat remontissa... Meitä oltiin vastassa bussipysäkillä, juuri näiden korjaustöiden takia, matka bussipysäkiltä yliopistolle oli pitempi.

Odottelua Olomoucissa

Perillä saimme ihan mukavan kahden hengen huoneen, johon ehdimme vain jättää tavaramme ennen tervetuloinfoa. Suihkua ei siis ehtinyt edes ajatella, vaikka hiki virtasi. Aluksi meitä infottiin kaikenlaisista käytännön asioista, jossa esim. selvisi, että saamme läppärimme nettiin myös huoneista :). Opiskelijoita kurssilla on yhteensä 13, muut ovat Saksasta, Italiasta, Puolasta ja yksi tyttö on Kiinasta Infon jälkeen, kävimme kiertämässä Krnovin keskustaa ja tietenkin tarkkasilmäisenä bongasin tärkeimmän eli urheiluliikkeen :)

Palasimme tunnin kiertelyn jälkeen takaisin, jonka jälkeen alkoivt ensimmäiset tsekin tunnit. Aiheena oli ääntäminen. Kieli täysin solmussa yritin lausua tsekin kirjaimia z, s, h, ch, r, š, ž, ř, eikä ne siltikään kuulostaneet siltä kuin pitäisi ja viidessä minuutissa koko äänteet unohtuivat. Lausumisesta taitaakin tulla haastavinta. Kirjoitettuja sanoja pystyy kuitenkin aika hyvin päättelemään englannin kautta. Asiaa tuskin auttoi n. viime yönä nukutut tunnin yöunet. Piina päättyi aikanaan ja ilo oli ylimmillään, kun sain netin toimimaan, eikä mun tarvinnut edes käydä ostamassa kaapelia, vaan sain sen lainaksi.

Tämän jälkeen lähdimme tsekkaamaan urheilukaupan ja supermarketin. Täältä mukaani tarttui iso kassi ruokaa n. 13€:lla, josta Suomessa olisi saanut pulittaa ainakin 25 €:a. Urheilukaupasta löysin ainakin viidet erilaiset tennarit jotka voisin ostaa, kun Suomen kaupoista ei silmää miellyttäviä kohtuulliseen hintaan ole todellakaan löytynyt... Tällä kertaa jätin kuitenkin kengät vielä kauppaan. Lisäksi löysin ihanan lelu/paperitavarakaupan, jonka hyllyillä oli mitä suloisimpia pehmoleluja ja olihan siellä erilaisia myyräpehmolelujakin. Maltoin vielä jättää myyrän lappuhaalareineen kauppaan, mutta saas nähdä millä reissulla se tarttuu mukaani. Olisi myyrästä ollut vielä yksi isompikin koko, mutta sen kanssa matkustaminen voisi olla hieman vaikeaa...

Eniten ensimmäisenä päivänä kiinnitti huomiota tsekkiläisten ystävällisyys ja se etteivät tsekit oikein osaa englantia.