Kuulumisia ja Wieniä

Olihan se pakko laittaa näppis laulamaan, että saadaan yksi merkintä marraskuullekin. Eli kovat lupaukset tiiviimmästä bloggailutahdista eivät toteutuneet kovin hyvin, jonka myös siskoni sanoi arvanneensa (Kyllä siskoni minut tuntee :). Toisaalta ei täällä ole kovin ihmeellisiä tapahtunut. Olen ollut vaihteeksi kipeänä, joku influenssapöpö iski, ei kuitenkaan possu... Aikas tylsää on ollut ja välillä turhauttavaa, vaikka toisaalta mitäs sitä valittelemaan, kun itsehän sitä pitäisi itsensä kiskoa liikkeelle. Koti-ikäväkin on hieman vaivannut ja saanut laskemaan montako kuukautta on vielä jäljellä. Kovan summaamisen jälkeen olen tullut tulokseen n. 6½ kk. Aika pitkästi. Toisaalta 4 kk on jo takana ja joulu- ja tammikuu taitaa kulua yhdessä hujauksessa.

Joulukuun alkuun on kerääntyneet ne ainoat koulutehtävät ja sain kutsun Puolaan joulua viettämään ystävältäni Karolinalta :) Tarkoitus on pakata kamat kassiin 18.12 ja palata 26/27.12 ja jatkaa melekin suoralta kädeltä vastaan siskoa jonka kanssa reissaamme Bratislavaan uutta vuotta viettämään ja sen jälkeen vielä vietetään muutama päivä Oloucissa ennen siskon paluuta Tanskaan. Puolan reissulla pitäisi olla luvassa myös Varsova, ainakin Karolina lupaili kovasti, että sinne voisimme piipahtaa. Sopii minulle. Muutaman viikon hengähdystauko ja muutama säbäpeli taas, jonka jälkeen tammikuun kaksi viimeistä viikkoa pitäisi kulua talvileirin merkeissä. Sitten olisi suuntana Tanska ja Århus.... Ja sitten onkin takana enemmän oleskelua Tsekeissä kuin jäljellä. Olihan sitä mielessä hieman lyhentää tätä melkein vuoden reissua, mutta kuitenkin tuntui että vielä on niin paljon näkemättä ja kevät taitaa tänne tulla aiemmin kuin Suomeen :) Tosin nytkin on ollut melkoisen kummalliset säät: auringonpaistetta ja + 10 astetta, ei ole ollut kovin marraskuinen fiilis. Uskomatonta, että huomenna on ensimmäisen luukun aika joulukalenterissa.

Piristystä, muuten melko yksitoikkoiseen arkeen toivat viikon takainen viikonloppureissu Wieniin ja viime viikonloppuna pistäytyminen Budapestissä. Wienin matkaseurana oli Maare ja Budapestissä meidän lisäksemme olivat puolalaiset Anita, Karolina, Ewelinka, Zofia ja Zaneta.

Niin Wienin kuin Budapestkin tarjosivat historiaa ja komeita rakennuksia kerrakseen ja paljon tuli nähtyä, tosin enemmän ulkopuolelta, sillä pääsymaksuihin ei tullut kovin paljon tuhlattua, vaikka aikaakaan ei nyt niin kovin paljon olisi ollut. Kirkkoihin tietenkin pääsi sisälle ihan ilmaiseksi.

Wien tarjosi melkoisen mielenkiintoisen majoituskokemuksen hostellissa Labyrint, mutta kyseisen majan yläpuolelta löytyi teksti Blue Corridor ja pohdimmekin olisiko tiloissa aiemmin ollut jokinmoinen yökerho... Teksti blue corridor kuitenkin oli osuva hostellin sinisten seinien ja valaistuksen takia. Ulko-ovena oli oikeastaan hyvin ohut muovinen ovi, josta olisi kuka vaan halutessaan läpi tullut ja sisällekin oven läpi kadulta näki, jos olisi tarkemmin katsellut. Majoituimme 24 hengen huoneessa ja olihan se melkoinen kokemus. Toisaalta tutustuimme Yhdysvaltalaiseen Timothyyn, joka liittyi seuraamme ihastelemaan Schönbrunnin linnaa lauantaina. Schönbrunn oli todella vierailemisen arvoinen paikka puutarhoineen, vaikka sisälle emme kalliin pääsymaksun takia menneetkään.

Matala majamme

Schönbrunn

matkaseurue

Mukava yllätys oli Wienin joulumarkkinat ja pikkuruisia myyntikoju keskittymiä löytyikin niin hostellin lähistöltä, kuin Shönbrunnin linnaltakin. Aika kuluikin mukavasti niitä kierrellessä ja ihastellessa, hinnat olivat kuitenkin melko korkeita ja mukaani tarttui vain "yllätys yllätys" kahta erilaista irtoteetä. Minkäs teehullu luonnolleen voi... :) Tsekin hintataso onkin purrut aika hyvin minuun ja Wien tuntui todella kalliilta... Että Suomeen paluuta odotellessa ;) Mitenköhän sitä voi ostaa yhtään mitään siellä?

Joulumarkkinoiden tarjontaa:
lasipalloja

Schönbrunnin puutarhaa

Kirkkojen, linnojen ja markkinoiden kiertely vei melkolailla mehut ja sunnuntai oli melkoista koomailua. Kävimme kuitenkin tutustumassa Wieniin päähautausmaalla kuuluisuuksien kuten esim. Beethovenin ja Straussin hautoihin. Mikään kauppa ei ollut aiku ja löysimme itsemme McDonalsista isoine reppuinemme täysin kohmeessa. Sunnuntain sää kun ei ollut yhtä suosiollinen kuin lauantaina, jolloin aurinko paistoi. Lopulta päätin kerätä viimeiset voiman rippeemme ja lähteä katsastamaan Sissi-museon. Melko hintava pääsymaksu oli kuitenkin hintansa väärti ja pääsin ihastelemaan lautasia, ihanaista Sissiä kuin kuninkaallisia huoneita ja samalla "iki"kohmekin suli. Tämän jälkeen oli enää paluu linja-autoon. Matkalta tarttui mukaan ehkä maailman hitaimmat kebabit, joiden takia melkein myöhästyttiin bussista, kun luvattu 3-5 minuuttia muuttui 15-20 minuuttiin. Onneksemme kuitenkin ehdimme. Wien oli sen verran lähellä että matka Brnoon kesti vain 2 h 15 minuuttia. Eli Suomessa matka Tampereelta Lahteen... Tsekin eduksi on kyllä luettava sen sijainti. Tarinointia Budapestistä luvassa toisessa merkinnässä.

Arkielämää

Eipä se elämä täällä satojen kilometrien päässä sen kummallisempaa ole viime aikoina ollut kuin koti-Suomessakaan. Arki siis on tullut tännekin, vaikka kai sitä jotenkin kuvitteli, että kaikki olisi koko ajan täällä hienoa. Koulussa ja treeneissä käydään, kokata ja pyykätä pitää, siivota ei niinkään. Vain oma huone pitää siivota itse, mutta yhteiset tilat siivojat äyvät luuttuamassa. Luulen, että taitaa olla parempi niin, sillä muuten ne olisivat varmaan ihan hirveässä kunnossa, sillä kukaan tuskin viitsisi hirveästi asialle tehdä.

Suurimmaksi osaksi täytyy vain käydä luennoilla eikä ne työllistä vapaa-aikaa, paitsi yhden kurssin osalta ja sepäs se sitten tuntuukin niin mahdottoman suurelta määrältä (vaikka tosiasiassa Suomessa joutuu tekemään puolet enemmän...). Tänään alkoi uusi kurssi Wellness/Fitness, jonka opettaja vaikuttaa oikein pätevältä ja mukavalta. Huomenna saa istua luennolla ihan ylitöihin asti, kun kurssi luennot kestävät 13.30-19.30 (mikä aika...), onneksi kurssia on vain yhden kerran perjantaina ( itse asiassa kurssia on huimat kolme kertaa n. 4 h kerralla ja plakkariin pitäisi tulla 2 op:tä...saas nähdä joutuuko jotain ryhmätyötä vääntämään loppujen tuntien edestä, vai pääseekö helpolla)

Viime viikonloppuna oli sitten taas pelejä, kotona tällä kertaa. Lauantaina hävittiin 15-0. Hups. Sunnuntaina oli paljon parempi peli hävittiin vaan 11-5, mutta yks oli oma maali ja paikkoja oli, mutta maaliin ei saatu palloo meneen. Suht tasasta. Ja meillä oli sellasia mustia hetkiä, minuutissa kolme maalia omiin... Mut alennettiin puolustajaks ;) Ihan kiva oikeestaan, koska sentterinä en ihan hirveesti oo palloa saanut (enkä mä kyllä koko ajan oo voinut ihan väärässä paikassa olla). Ens viikonloppuna mennään pelaan Prahaan. Toinen vastustaja on meidän yläpuolella sarjataulukossa, joten tsäänsejä vois olla voittaakin, mutta toinen on sitten vaan sarjan kärkijoukkue ja Euroopan seurajoukkueiden kolmanneksi paras joukkue, voitti vaan Classicin (Suomen parhaan) 9-3 Eurocupissa. Et voi olla kylmää kyytiä tulossa...

Sen jälkeen onkin vapaa viikonloppu, ja suunniteltiin hieman retkeä Budabestiin :) Sit onkin viä yks peliviikoloppu Ostravassa ja sen jälkeen koittaa 2 kk pelitauko Ruotsissa pelattavien Naisten MM-kisojen takia. Sopii mulle. Joulu näillä näkymin kuluu Tsekissä ja sit tuleekin sisko kylään eka hengataan pari päivää Prahassa, sitten mennään katsastaan Bratislava, tulomatkalla käydään Brnossa ja sitten muutama päivä Olomoucissa. Tammikuun puolessa välissä on soveltavan liikunnan talvileiri (koulua siis), josta en muuta tiedäkään ja helmikuun alussa meen sitten moikkaaan siskoa Tanskaan. Koulu alkaa kevään osalta puolessa välissä helmikuuta (Suomessa taitaa olla sillon jo melkein hiihtoloma :) Ja mulla enää 4½ kk Tsekkilää jäljellä. Okei täällä on kesäkuussa tenttikuukausi, mutta tuskin koskee mua ja oon sen aatellut pyhittää reissailulle...

Opiskelua

Ajattelin hieman valoittaa omaa opiskelua yliopistolla. Syksyn jälkeen minun pitäisi saada kutakuinkin 30 op:tä. Suomessa sen eteen saa istua tunneilla ja vääntää koulutehtävää koulutehtävän perään, mutta tällä hetkellä istun koulussa näiden 30 op:n eteen yhteensä n. 12h/vko. Tosin kaikki kurssit eivät ole vielä alkaneet ja monet kurssi suoritetaan istumalla paikalla 4-6 tuntia kerralla, mutta ainoastaan yleensä kolme kertaa ( ja usein näistä kursseista kilahtaa 2 op:tä)... En kyllä oikein ymmärrä, miten on mahdollista omaksua kurssin asiat n. kolmessa kerrassa, sillä eihän sitä jaksa keskittyä 6 tuntia millään. Odotan jo innolla sitä kurssia, josta yhdet luennot ovat 13.30-19.30 PERJANTAI-iltana. No yksi kerta nyt ei ole niin paha, mutta luulisi luennoitsijankin viettävän mieluummin aikansa tänä perjantaina toisella tavalla. No minulla on kuitenkin onnea, sillä mikään kurssini ei ala klo 7.00 aamulla... Sekin täällä on mahdollista.

Onneksi osa kursseista on totetutettu myös siten, että niitä on kerran viikossa ja koko lukukauden ajan, tosin suurin osa niistä onkin jotain liikunnallista aktiviteettia.

Tällä hetkellä opiskelenkin seuraavia kursseja:

Sokeat ihmiset
Urheilua liikuntavammaisille ( pyörätuolikorista, istumalenttistä...)
Epätavalliset liikuntapelit ( intercross, ultimate, ringo...)
Liikuntaleikit
Pyörätuolikoripallo
Vapaa-ajan teoria (kuulostaa kuivalta, mutta on tosi mielenkiintoinen kurssi... ja melkein ainoa, jossa täytyy tehdäkin jotain tehtäviä vapaa-ajalla)

Lisäksi vielä tänä syksynä olisi tarkoitus osallistua myös seuraaville kursseille:
Boccia (vammaisille tehty urheilulaji, joka muistuttaa aika paljon petanquea)
Vammaiset lapset: perhe ja koulu
Lahjakkuuden psykologia
Tasapainoharjoittelu

Kokoon olen jo saanut 2 op:tä Soveltavan liikunnan perusteet kurssill, tosin sen olen käynyt jo Suomessa, mutta paikallisen kordinaattorin suosituksesta ja englanninkielisen termonologian takia otin sen ohjelmaani, koska sitä oli vain kolmena päivänä neljä tuntia kerrallaan.
Kävin myös tsekinkielen kurssilla, mutta päätin luopua siitä, koska opettaja on huono, hyppii asiasta toiseen, eikä siellä pysy mitenkään perässä ja minä olen sentään ollut kuukauden kestävällä kielikurssilla, joten en ymmärrä, mitä ne tajuavat, jotka eivät tiedä sanaakaan tsekistä. Yritän opiskella tsekkiä sitten keväällä. Harmillista, sillä olisin halunnut opetella tsekkiä jo nyt, mutta tunneilla istumisesta ei ole mitään hyötyä.

Minulla onkin paljon vapaa-aikaa täällä, niin paljon etten osaa oikein tehdä mitään, sillä päivissä ei ole oikeastaan kauheasti rytmiä. Ja vaikka vapaa-aikaa onkin, silti tuntuu ettei minulla ole paljon vapaa-aikaa. Aika vain menee johonkin käsittämättömiin asioihin.

Olomoucia kuvin

Nyt kun minulla vihdoin on uusi kamera, kaiken sen hommaamiseen liittyneen stressin jälkeen, esittelen vihdoin tämän hetkisen asuinkaupunkini kuvin. Olomouc on todella kaunis kaupunki hienoine rakennuksineen.

Horni namesti
(aukio jolla niin kaupungintalo kuin trinity column sijaitsee)


kaupungintalo

Astronominen kello
(kaupungintalon kyljessä)


The Holy Trinity column
(Pyhän kolminaisuuden pylväs)

Suihkulähteitä täällä piisaa...

...toinen...

...kolmas...
eikä tässä ollut vielä läheskään kaikki.

Teologiaopiskeliojoiden opiskelija-asuntola :)
vasemmalla näkyy
The Church of the Virgin Mary of the Snow

Palackyn yliopisto ja
teologinen tiedekunta

Namesti republiky,
taustalla St. Wenceslas cathedral
(Pyhän Ladislauksen tuomiokirkko)

Vastoinkäymisiä ja koti-ikävää

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja tällä kertaa vähän vähemmän mukavaa...

Kyllä kai sitä tiesi, ettei täällä kaikki voi koko ajan mennä loistavasti, kuten ei Suomessakaan, mutta kyllä hieman koti-ikävä iski, kun tuntui että kaikki meni pieleen.
Olen onnistunut puuhailemaan kaikenlaista kummallista ja minulle epätavallista täällä, tuntuu että aivoni jäivät Suomeen. Ensinnäkin hajotin kamerani(oikeastaan se en kyllä ollut minä, mutta...) ja eihän sitä sitten tietenkään mun tuurillani voinut korvata. Eli jos haluaisin kuvia, minun olisi ostettava uusi kamera. No minähän en tiedä teknisistä laitteista yhtään mitään, en ainakaan kameroista, joten onnistuin tietenkin saaman kauhean stressin kameran hankinnasta...
Lisäksi salibandyn sujumattomuus ja treenit ovat turhauttaneet melkolailla.

Toiseksi rakkaat Liikunnanlaitos collegepöksyni varastettiin pyykkihuoneesta, positiivista on että saan rahaa koululta uusiin pöksyhin, mutta ei raha korvaa näitä erittäin rakkaita ja mukavia pöksyjä, joita toisia ei mistään saa. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, surin tätä menetystä monta päivää ja edelleen kaipaan niitä... Monen mielestä tämä voi kuulostaa siltä, että ne olivat vain housut, mutta ne olivat paljon enemmän. Pidän melkein näistä housuista enemmän kuin meidän samalla kertaa hankkimasta hupparista.

Sain flunssan ja oloni oli aivan kaamea. Inhoan sairastamista. Kyllähän minä tiesin, että varmasti olen kipeänä täällä jossain vaiheessa, mutta sairastaminen vieraassa maassa on vielä kamalempaa kuin yksin omassa kämpässä Suomessa... Silloin mietin todella olinko hullu kun päätin tulla tänne melkein 11 kk:si?!

Teen typeryyksiä. Unohdan keittolevyjä päälle, sulatin jo yhden leikkuulaudan liedelle... Se savu ja haju oli aikas kamala... Unohdan/meinaan unohtaa tavaroitani joka paikkaan... olen vasta jättänyt kaksi kertaa takkini pelireissuilla jonnekin autoon tai pukuhuoneeseen. Onneksi uskolliset joukkuekaverini ovat kiikuttaneet sen aina takaisin tai huomattavat ennen kuin unohdan, että olikohan nämä hanskat ja pipo sinun... Eli minusta on tullut täällä varsinainen löyhäpää...

Lisäksi en saa aikaiseksi mitään. Päivistä puuttuu rytmi, koska koulua on käsittämättömän vähän siitä huolimatta, että minun pitäisi saada syksyltä n. 30 opintopistettä... pelkään, että huomaan ensi kesänä kotiin lähdön lähetessä, etten ole tehnyt mitään mitä suunnittelin ja viettänyt aikani tyhmimmällä mahdollisella tavalla, eli olla tekemättä mitään erityistä ja viettämällä aikaa liikaa istumalla tietokoneeni edessä.

Säbäilyä

Sarin pyynnöstä teen nyt ihan oman postauksen säbäurani alusta Tsekeistä. Minullahan on täällä liigapelaajan status, joka kyllä vähän naurattaa itseäkin. :) Ennen ensimmäisiä treenejä olinkin hieman huolissai, kuinka mahdan menossa mukana pysyä, joka osoittautui turhaksi ensimmäisissä treeneissä. Enemmänkin pitäisi olla huolissaan, kuinka joukkueemme pysyy muiden liigajuokkueiden vauhdissa...


Peli on täällä jonkin verran hitaampaa kuin Suomessa, ainakin meidän joukkueessa ja se ei perustu ainakaan meillä minkäänlaiseen syöttöpeliin... Eihän se aina ehkä Suomessakaan ollut loisteliasta, mutta aikas paljon edellä kuin täällä. Tuntuu, että pelaajat hakkaavat välillä päätään seinään pahastikin, kun on päättänyt tehdä sen kanttauksen (kiertovedon), niin oli siinä sitten vaikka kaikki 5 vastustajaa edessä, niin se on tehtävä...



Mitä sitten tulee valmennukseen. Ihan mukavahan se valmentaja on, mutta... ei meillä oikein mitään taktiikkaa ole. Ennen peliä palaverin aiheena on oikeastaan se, ketkä pelaavat keskenään. Ei mitään siitä miten pelataan jne. Pelin jälkeen ei peliä käydä mitenkään läpi ei edes seuraavissa treeneissä. Eli meno on aikas erilaista. Vaparikuvioita ei ole, ylivoimaharjoitukset taisivat olla ensimmäistä kertaa sen takia, että minä kysyin, miten on tapana pelata ja harjoitellaanko sitä...
Asioita ei oikeastaan harjoitella erityisesti ja tosi paljon treeneistä pelataan. Valmentaja sanoo kyllä pelaajilla asioista, mutta pelaajat eivät toteuta kuitenkaan sitä mitä hän sanoo ja hän on sitä mieltä ettei voi asialle oikein mitään. Niin no...

3-3
Tämän maalin jälkeen ei oma peli
olekaan sujunut sitten yhtään...

Ensimmäisessä pelissä en ollut vielä kovin huolissani joukkueemme tasosta, koska hävisimme vain 3-5 ja joukkueen ilmeisesti piti olla ihan yksiä suosikkeja tämän vuoden sarjassa. No seuraavassa pelissä tulikin sitten jo takkiin 2-8. No eihän siinä sitten mitään, pahempaa oli vielä tulossa. Liberecissä hävittiin 12-0. Peli joka meidän olisi ollut mahdollista voittaa hävittiin 3-0. Ja tilanne ennen peliä oli ihan hirveä. Maalivahtimme meni täysin väärälle hallille ja tuli myöhässä 22 minuuttia... no onneksi saimme odottaa maalivahtiamme, eikä tarvinnut laittaa ketää kenttäpelaajaa maaliin. Lämmittely ennen peliä oli aivan kamala, emme saaneet palloa edes tyhjään maaliin (itsekin vetelin palloja pitkin seiniä). Varmaan siitä johtuen hyvistä paikoista huolimatta, pallot eivät löytäneet tietään maaliin vaan seinille ja jos vedot menivät maalia kohti, vastustajan maalivahti hoiti ne välillä suorastaan ilmiömäisillä torjunnoilla.
Odotankin jo innolla, että lähdemme Prahaan pelaamaan sarjan parasta joukkuetta Tigersia SJM:ää (entinen Dekanda Praha) vastaan. Viime vuonna kuulemma joukkue oli hävinnyt "vain" 20-0. Tästä voi tulla siis melkoisen pitkä kausi, mutta toivottavasti siitäkin jotain oppii. Ja saanpahan ainakin pelata...


En koe itseäni miksikään superpelaajaksi, mutta ilmeisesti muut täällä kokevat, ikävä kyllä. Tuntuu että minut on nostettu jalustalle, jolle en itse todellakaan haluisi. Minulle ei sanota ikinä mitään, jos teen typeryyksiä (inhoan sitä todella). Haluaisin vaan olla ihan normaali pelaaja muiden joukossa, mutta jostain syystä jo se, että olen Suomesta on tarpeeksi, että olen heidän mielestään jotenkin erityinen. Minuahan jo haastateltiin paikalliseen lehteenkin(vaikka tuskin siitä kukaan mitään ymmärtää, voin laittaa jossain vaiheessa vapaa suomennoksen, jos saan aikaiseksi)... Ja kuulemma ainakin tällä TJ Sokol Brno Židenicella, jolle siis hävisimme 3-0 ( ja jonka mahdollisesti olisimme voineet voittaa) oli erilainen taktiikka, kun minä olin kentällä verrattuna siihen, kun en siellä ollut.


Omat pelit eivät ole sujuneet ollenkaan. Ensimmäinen peli nyt meni ihan ok, tein muutaman maalin, mutta sen jälkeen pelit ovat menneet omalta osaltani aivan surkeasti. Toisaalta jos ei saa syöttöjä, voiko paljon asialle tehdä? Kun en kuulu niihin taitaviin yksilöihin, jotka kikkailevat vastustajista ohi, miten haluaa. Oma pelini perustuu syöttelyyn ja hyvään vapaan paikan hakuun.

Mutta onhan täällä jotain positiivistakin. Salibandy noteeretaan paikallisessa lehdessä, ehkä jopa valitettavasti, koska hävitään koko ajan... ja kotipeleissä paikalla on toimittaja ja netiin tulevissa jutuissa löytyy yleensä ihan kuvagalleriaa... osa tämän postauksen kuvista on juuri näistä jutuista poimittuja. Netistä myös pystyy katsomaan miesten otteluita ja televisiossakin säbää näytetään toisin kuin Suomessa tällä hetkellä. Kevääksi solmittiin sopimus, jolla varmistettiin säbän näkyvyys Suomenkin televisiossa.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa, varmasti vielä palaan säbätunnelmiin myöhemmin, kun oikein alkaa raastamaan ja lupaan kertoa myös miten peleissä käy, vaikka hävittäisiinkin 20-0... Ja kysellähän saa lisää, jos en ollut tarpeeksi informatiivinen.

Orientaatioviikko

Huolimatta armaan siskoni pyynnöstä kertoa tällä hetkellä tapahtuneista asioista, aion kertoa ainakin ensin hieman orientaatioviikosta.

Vihdoin ja viimein koitti maanantai ja ohjelmallinen osuus. Viikon haahuilun jälkeen kaipasi jo jonkinlaista ohjelmaa ja rytmiä päiviin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi yliopistoon ja samalla kerrottiin hieman yliopiston historiasta. Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja saimme aikataulun viikolle. Tutoropiskelijamme kierrättivät meitä hieman yliopistolla ja selittävät käytännön asioita. Pian selvisikin, ettemme voi tehdä mitään ilman ISICa eli paikallista opiskelijakorttia. Niin kirjojen lainaaminen, tietokoneiden käyttö, opiskelijaruuan saaminen edellyttivät opiskelijakorttia ja tutorit kertoivat, että kortin saamiseen menee ainakin viikko. No onneksi tämä osoittautui vääräksi tiedoksi ja opiskelijakortti oli taskussani saman viikon keskiviikkona. Kun ensin olin täyttänyt kaavakkeen, käynyt maksamassa kortin paikkaan a ja saanut maksusta kuitin, jonka toimitin kaavakkeen ja kuvan kanssa paikkaan b.

Orientaatioviikko sisälsi luentoja, käytönnön infoja ja kaupunkikierroksia Olomoucissa. Täällä ei ole vielä päästy interaktiiviseksi kaikessa, joten kurssiarvostelut ja kurssit kulkevat minulla mukana palalla paperia, johon pitää kerätä jokaisen luennoitsijan hyväksyntä kurssille osallistumisesta ja kurssin jälkeen tähän paperin palaan merkitään suoritusmerkintä/arvosana luennoitsijan allekirjoituksella. Rasittava systeemi... Käsitykseni paperi olisi pitänyt jo palauttaa kordinaattorille, mutta en kyllä ole saanut. Tosin ei ole moni muukaan. Ensi vuonna tämä kaikki kuulemma mahdollisesti saadaan jo nettiin. Toivon todella sitä opiskelijoiden takia...

Ja tottahan toki orientaatioviikko sisälsi myös tietenkin iltarientoja, kuten pubissa istumista, keilaamista ja tervetulobileet. Keilaamaan en ehtinyt treenien takia. Pubissa istuskelu oli oikein hauskaa tapasin monen monta erasmusopiskelijaa, sillä niitä täällä riittää... Meitä on jotain 150. Nimet eivät jääneet ihan ensikerrasta mieleen, mutta nyt nekin ovat jo jääneet päähän.
Kamera on hankinnassa, joten lupaan pistää heti kuvapostausta Olomoucista, kun se on mahdollista.

Lupaan...

.... päivittää blogiani ahkerammin.

Pyydän anteeksi, olen ollut kovin laiska tämän blogin kanssa viimeisen kuukauden ajan. Yritän parantaa tapani, koska itsestäkin on kiva sitten jälkeenpäin katsella, mitä kaikkea on tullut puuhailtua. Kertoilen myöhemmin viimeisestä viikosta Krnovissa ja Puolan reissusta, mutta ensin on Olomoucin vuoro.

Saavuin tänne 10.9 ja löysin hyvien ohjeiden ansiosta perille asuntolalle. Asuntola sijaitsee Neredinin kaupunginosassa ja raitiovaunun päätepysäkin vieressä. Tien toisella puolella sijaitsee hautausmaa ja pysäkin nimi on tästä johtuen mukavasti Neredin, krematorium :) No sitä se mielestäni kuvasikin, kun vihdoin astuin kirjoittautumisen jälkeen huoneeseeni, joka on kokoa 12 m2 kahdelle henkilölle. Siinä ei paljon yksityisyyttä ole...

Ensimmäisen illan vietin yksikseni huoneessa ja toivoin, että kävisi tuuri ja etten ikinä saisi kämppäkaveria. No näin ei kuitenkaan käynyt, vaan seuraavana päivänä huoneeseen ilmestyi kukas muukaan kun Maare :) ja hänkin taisi olla yhtä shokissa kuin minä, kun ensimmäisen kerran näki huoneen. Nyt myöhemmin on osoittautunut ihan mukavaksi, että on seuraa ja tietää, että toinen varmasti ymmärtää, mitä puhun. Muiden kanssa englantia puhuessa kun siitä ei kuitenkaan voi aivn varma.

Ensimmäisenä iltana pääsin heti salibandyn makuun, kun menin ensimmäistä kertaa tämän kauden joukkueeni FBS Olomoucin treeneihin. Pysyin menossa mukana hyvin ja ihan mukavaa oli, vaikkakin joukkuekavereistani ei kovin moni puhu englantia tai jos puhuvat aika vähän. Oli kyllä muutenkin aikas luksusta päästä pitkästä aikaa pelaamaan salibandya, viimeksi kun olin treeneissä kesäkuussa. Pallo ei kuitenkaan kauhean hyvin pysynyt hallussa, johtuen pitkästä tauosta...

Seuraavana päivänä buddyni, eli tsekkiläinen opiskelija, jollainen on nimetty jokaiselle erasmusopiskelijalle, jolta voi pyytää apua jne. esitteli mulle vähän kaupunkia ja näytti yliopisto
a. Yritettiin myös löytää kameralleni paikka, jossa sen voisi korjata, mutta esteeksi nousi, että kamerani on Canon ja täältä ei tuntunut löytyvän paikkaa jossa sen voisi korjata... Siksi ei postauksessa ole myöskään valokuvia. Olomouc on todella mukavanoloinen ja nätti kaupunki, toista kuin Lahti harmaine rakennuksineen.

Lähistöllä on valtavan kokoineon hypermarketti Globus ja ostoskeskus, josta kyllä löytää mitä vaan ja se on auki joka päivä yhdeksään asti, joten sieltä kyllä löytyy melkein kaikki mitä tarvitsee. Sieltä ostimmekin perjantaina kattilaa, astioita ja kaikenlaista muuta tarpeellista shampoosta lähtien, mitä vuoden aikana voi tarvita. Jääkaappimme siis täytyi nopeasti. Jokaisessa huoneessa on minikokoa oleva jääkaappi (n. 0,5 m korkea), kahdelle hengelle siis ihan liian pieni. Kaupassa saa siis vierailla useasti ja vihanneksia yms. joita olen tottunut pitämään jääkaapissa, säilytän nyt kirjahyllyssä.

Ensimmäinen viikonloppu kului kirkoissa ja museoissa vieraillen, sillä Olomoucissa oli jotkut Euroopan kulttuuriperintöpäivät ja moniin museoihin pääsi ilmaiseksi. Lisäksi väänsin muutaman kouluhomman Suomeen, jotka jäivät kesken, hieman yllättäen tulleen lähdön takia. Tarkoitus oli tehdä ne loppuun elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana, jotka minun piti lomailla ja tehdä matkavalmisteluja, mutta kuten tiedätte olin jo siinä vaiheessa Tsekissä ja kielikurssilla...

Pyöräilyä ja discoilua

Thomas puttaa

Kolmas viikko kului aika seesteisissä merkeissä minigolfaillen, opiskellen ja urheilen. Perjantaina pakkasimme Maaren kanssa reput ja lähdimme pyöräretkelle, silloin vielä tuntemattomaan kohteeseen ja päädyimme Lichnovin kautta Horni Benesoviin. Mukavia pikkukyliä ja Lichnov ainakin vaikutti melkoisen vauraalta paikalta, sen verran hienoja taloja siellä oli. Matkaa kertyi edestakaisin reilu parikymmentä kilometriä.

Kulkupelit

Todistusaineistoa,
että mun juttuja uskotaan :)

Liikennemerkkien säästöä...

Illalla sitten oli aika käydä tsekkaamassa paikallinen disco :) Ihan ok paikka, tosin tällä kertaa musiikki ei ihan miellyttänyt, mutta kivaa oli. Paikassa oli myös terassi, jossa kuumuuden yllättessä pystyi vilvoittelemaan ja juttelemaan rauhassa, jos väsyi tanssimaan. Ilta oli oikein hauska ja pikkutunneillahan siellä viihdyttiin. Lauantai kuluikin sitten väsymyksestä toipuen.

Juhlatuulella...
Ewelina (vas.), Maare, Maryana,
Ewelinka, Tatjana, Barbara

Sunnuntaina päätimme Maaren kanssa taas kokeilla takapuoliemme kestävyyttä ja kävimme lainaamassa pyörät ja poljimme 23km päässä sijaitsevaan Bruntalin kaupunkiin. Aivan lopussa oli sellainen 2,5 km loiva nousu, mutta sekin meni mukavasti pyörillä ylös asti. Ja takaisin tullessa kilometrit hupenivat todella nopeasti.

Bruntalissa kävimme tsekkaamassa Bruntalin linnan, joka oli muutettu museoksi. Linnan opastetulla kierroksella yritimme hioa tsekin taitojamme... no eihän me oikein mitään ymmärretty, sanoja sieltä sanoja täältä ja vuosilukuja. Mutta olisi silti ihan hauskaa, että tajusi jotakin. Tosin piti aina kiinnittää huomiota, mitä esinettä opas osoitti, jotta tiesi edes vähän mistä oli kyse. Kiva paikka, mutta sisältä ei saanut ottaa kuvia ilman erillismaksua.

Museon jälkeen evästelimme viereissä puistikossa ja kiertelimme kaupunkia jonkin aikaa, kunnes päätimme lähteä vähitellen polkemaan takaisin päin. Kotimatka sujuikin todella nopeasti, sillä alkuun saimme lasketella alamäkeen ja tulomatka oli laskuvoittoista.

Bruntalin linna ulkopuolelta

Linnan sisäpiha

Pala julkisuutta

Tässä olisi lupaamani televisiopätkä, toivottavasti toimii...

Kyseinen juttu löytyy n. puolesta välistä uutisia. Uutisten kellon mukaan kohdasta 3:47:15

Kertokaahan jos linkki ei toimi, ainakaan en vielä osannut laittaa kyseistä pätkää videona tänne, mutta voin sitäkin yrittää...

Toinen viikko

Pyöräreissulta on palattu hieman aiemmin kuin oli tarkoitus, mutta eiköhän 400-450 km ollut ihan riittävästi. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarinoida hieman ajastani kielikurssilla Krnovissa viimeisten kolmen viikon osalta. Pyöräreissusta tulee sitten oma postaus, kun saa joskus aikaiseksi.

Asumisesta ensiksi. Asuttiin kahden hengen huoneissa, minä toisen suomalaisen Maaren kanssa. Ihan mukava huone, tosin kokolattiamatolla... Käytävältä löytyi sitten yhteiset vessat ja suihkut, sekä pieni keittiö, ilman uunia. Toivon todella, että Olomoucissa on uuni. Tahtoo tehdä makaroonilaatikkoa :). Liitän muutaman kuvan, eiköhän kuvat kerro paremmin.

Mun ja Maaren huone

Pesuhuone

Toisella viikolla sitten päästiin televisioon uutisiin (facebookissa olijat sen pätkän ovatkin voineet tsekata ja sieltähän löytyy enemmänkin kuvia) ja valitettavasti mua haastateltiin siihen. Ne halus haastatella kaikkia eksoottisia kansallisuuksia, kuten purtugalilaista, italialaista ja sit mua. Saksalaiset ja puolalaiset eivät täyttäneet tätä määritelmää. Hassuinta tilanteessa oli se, että eka piti vastata kysymyksiin suomeks ja sitten kääntää se englanniksi. Lopuksi sitten piti vielä puhua tsekkiä ja se pätkä kyllä sit vaan näky uutisissa... Olin niin tähti, että :) se on niin helppo olla luonnollinen kameran edessä. Enkä ois kyllä halunnut edes mihkään haastatteluun, mutta mulle ei annettu kauheesti vaihtoehtoja.

Yritän kaivaa sen haastattelun tänne blogiinkin, jos vielä löydän ja jos sitä on mahdollista vielä katsella, niin äitikin näkee... vaikka ei siitä kyllä mitään ymmärrä, jos ei osaa tsekkiä, paitsi ehkä siitä mitä mä sanon tsekiksi. Ja onneksi ne ei näyttäny niitä suomipätkiä, koska puhuin niin kapulakieltä. On nimittäin tosi vaikeeta vastata suomeksi englanniksi esitettyyn kysymykseen, kun tietää ettei toinen ymmärrä mitään.

Samaisena päivänä käytiin sitten vierailulla kaupungintalolla, jossa meille kerrottiin Krnovista ja sen historiasta. Pääsimme myös ihailemaan maisemia kaupungintalon tornista, maistelemaan kofolaa (paikallista cokista, ei todellakaan hyvää) ja likööriä (vielä pahempaa kuin kofola:). Krnovissa on Kofolan tehdas, joka itse asiassa sijaitsee ihan tossa yliopiston naapurissa. Lisäksi pääsimme kirjoittamaan nimet Krnovin kaupungin vieraskirjaan (johon vain spesiaalit vieraat saa signeerata:), johon itse Tsekin tasavallan ensimmäinen presidentti on myös signeerannut. Ja me ilmeisesti sit päätettiin tää vieraskirja. Ja sanoivat lopuksi, että jos meistä tulee kuuluisia, niin onpahan niillä sitten meiänkin nimmarit :D

Signaareukset

Maisemaa Krnovista tornista katseltuna

Toisena lauantaina retkeilimme taaskin Ostravaan katsastamaan Hradec nad Moravicín (linna, joskaan ei siltä ulkoapäin näyttänyt) sekä jonkinlaiset keskiaikaiset markkinat. Linnasta ei ole kuvia sisältä, koska siellä ei saanut kuvata, mutta ihan hieno paikka. Tosin siellä ei ollut englanninkielistä opastusta, vaan sai maksaa 10 korunaa, jotta sai englanninkielisen kirjasen itselleen kierroksen ajaksi. Oli siitä jotain apua, mutta aika suppeat jutut oli, tosin ei paljon enempää olisi ehtinyt lukeakaan. Ja ilokseni totesin bongaavani toisinaan jonkin tsekkiläisen sanankin, jonka ymmärsin. Yleensä ne olivat vuosilukuja...

Hradec nad Moravicí

Keskiaikamarkkinoilla oli ihan hauskaa, tosin ehkä vähän liian vähän aikaa... Kävimme syömässä melko mielenkiintoista ruokaa... Itse söin perunoita, joiden sisässä oli jotain lihaa ja savustettua lihaa ja hapankaalia. Aluksi annos maistui ihan hyvälle, mutta 1/4 jälkeen jokainen lusikallinen maistui yhä kamalammalta eikä sitten vain enää pystynyt syömään ruokaa loppuun, mutta ainakin tuli kokeiltua. Ja vastapainoksi ostin markkinoilta älyttömän hyvää mustikkapiirakkaa.

Maaren (vas.) ja minun annokset

(Saatoin vähän hyppiä eri aikamuotojen välillä, mutta ehkä kuitenkin tärkeämpää oli, että sain jotain luettavaa teillekin :)

Pyorareissu

Nain muutaman paivan jalkikateen. Oon nyt reissaamassa pyoralla Puolaa ja Slovakiaa ja palaan 10.9 Krnoviin, joten sita ennen ei oo tulossa juttuja. Lupaan kirjotella pitkasti kun palaan joskus sitten viikonloppuna...

Ostrava

On muka ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt päivittämään blogiani. Yritän olla tulevaisuudessa aktiivisempi.

Ostravan vaakuna kukkaistutuksena

Viikko sitten lauantaina (8.8.) olimme retkellä Ostravassa. Ostrava on Tsekin kolmanneksi suurin kaupunki, lähellä itärajaa. Ensin menimme vierailemaan kaivosmuseoon, joka sijaitsi vanhassa kivihiilikaivoksessa. Mielenkiintoinen paikka. Aluksi näimme erilaista välineistöä, millä kaivoksessa työskenneltiin. Lopuksi pääsimme sitten ihan oikeaan kaivokseen, tosin vain muutaman metrin syvyyteen. Meillä oli myös opas, joka puhui onneksi englantia. Nostan kyllä hattua heille, jotka kaivoksessa ovat työskennelleet ja työskentelevät nykyään, aikas ahtaissa oloissa täytyy työskennellä, joten ei saa olla kyllä mitään ahtaanpaikankammoa.

Valmiina kaivostöihin

Kaivoksessa

Ahdasta on

Kaivoksen jälkeen menimme Ostravan keskustaan ja kaupungin keskellä sijaitsevaan kaupungintaloon, jossa oli torni, josta pääsi ihailemaan koko Ostravaa. Tornista avautuivat mielettömän upeat maisemat.

Kaupungintalo

Ensimmäisenä bongasin tietty
urheilustadionin :D

Tämän jälkeen meillä olikin vapaa-aikaa ja menimme syömään, sillä kaikilla oli älyttömän kova nälkä. Menimme pihvipaikkaan, jossa otin kanaa ja ranskalaisia. Ja hyvää oli. Tässä paikassa piti tilata, pihivi, kastike ja perunat erikseen, eikä lista sisältänyt ns. valmiita annoksia, kuten Suomessa. Toisaalta todella kätevää, sillä voi sitten ottaa mitä haluaa ja vapaasti valita kaiken. Kun taas jos annos olisi valmis, siinä voisi olla jotain mistä ei pidä. Emme vain olleet oikein perillä siitä, että kuuluuko annokseen perunat vai ei, mutta sekin selvisi.

Maggie (vas.), Päivi, Maare ja Helder
odottavat ruokaa

Ruuan jälkeen pitikin palata tapaamispaikkaan, sillä kello oli jo sen verran, että oli kotiinlähdön aika. Kaupoille emme päässeet, koska täällä kaupat supermarketteja lukuunottamatta ovat lauantaisin kovin lyhyen ajan auki, n. 14 ehkä isommat 16. Supermarketit ovat sitten joka päivä auki n. 7-22, mutta ne ovat isoimmissa kaupungeissa kaupungin laidalla. Illalla Krnoviin palattuamme, pelasimme vielä pingistä.

Hengailua

Uima-allas

Perjantaina tuntien jälkeen lähdimme osan porukan kanssa katsastamaan lähellä olevan uima-altaan. Todella upea paikka, vaikkakin kylmää vettä. Siellä oli hauska hengailla, heitellä frisbeetä ja pelata beachia. Ihan ilmaiseksi sisään ei päässyt, mutta alle eurolla kuitenkin, että kyllä siitä sen mielellään maksoi. Vieressä on myös minigolfkenttä, ja päätimme että katsastamme sen jonain toisena päivänä.

Kontrad

Beachiä tytöt vastaan pojat

Illalla menimme keilaamaan meistä vastaavien toimiston henkilökunnan kanssa ja hauskaa oli. Keilailu paikka oli hieman alkeellisempi kuin olin tottunut, keiloissa oli narut päässä ja ne nostettiin naruilla ylös. Ja kun niissä oli narut, myös toisen keilan naru, saattoi kaataa myös toisen keilan :) Eikä mitään keilailukenkiä. Ja pisteistä näkyi vain kokonaispistemäärä. Eli vähän
erilaista, kun oli tottunut, mutta hauskaa. Osa lähti vielä discoilemaan, mutta itse painuin pehkuihin seuraavan päivän Ostravan reissun takia. Eikä muutkaan olleet viihtyneet siellä kuin tunnin verran.

Maare keilaa

Barbara ja Maryana

Urheilua ja ruisleivän korviketta

Eilen pääsin pitkästä aikaa lenkille ja olin niin onnellinen. Oli aivan ihanaa juosta parin viikon tauon jälkeen. Löysin mukavan lenkin kaupungin läpi ja kämpälle päin juoksin joenvartta pitkin, puita ja puutarhoja ympärillä. Se oli ilmeisesti jonkinlainen siirtolapuutarha. Matkalla näin esimerkiksi 10 cm pitkän etanan...ovat hieman eri kokoluokkaa kuin Suomessa.

Tänään kävimme Maaren kanssa tiedustelemassa toimistossa lähimmän kuntosalin sijaintia ja illalla lähdimme sitten tsekkaamaan punttiksen. Siisti ja laitteita löytyi ihan hyvin, lukuunottamatta kunnollista kyykkypaikkaa :(, smith-kyykky kyllä löytyi, mutta se alkoi sattumaan polveen, joten en voinut oikein tehdä sitä. Mun reidet siis saattaa vaarallisesti pienentyä neljän viikon aikana... Onneksi sentään oli jalkaprässi.

Kävimme vaihteeksi ruokakaupassa ja löysin ruisleivän korviketta. Paketissa lukee Finn Brod. Ei ihan tuoreen ruisleivän veroista, eikä kuivankaan, mutta kivaa vaihtelua sämpylöille ja vaalealle leivälle ja toimii kyllä korvikkeena. Pakkausselostetta en jaksanut vielä tavata sanakirjan kanssa, mutta ehkä joku päivä. Kaupassa käynti kyllä vie mahdottomasti aikaa, kun yrittää tavata sisältöä sanakirjan avulla...

Huomenna mennään illalla keilaamaan yhdessä ohjaajien kanssa. Lauantaina lähdemme Ostravaan retkelle ja siellä menee koko päivä.

Kaupunkikierros Opavassa

Kurssilaiset: Tatjana(vas.), Karolina, Mariany,
Ewelinka, Kontrad, Päivi, Thomas, Ewelina,
Luka, Maare, Barbara, Emanuele

Eilen tsekin tunnit menivät jo paremmin, ja tuli jopa tunne, että ehkä jotain voi oppiakin. Tunnit kuluivat todella nopeasti. Iltapäivällä ohjelmassa oli retki Opavaan, jossa Sleesian yliopisto pääasiallisesti sijaitsee, Krnovissa on vain ns. sivutoimipiste. Retken osittainen tarkoitus oli, että rehtori toivottaa meidät tervetulleiksi yliopistoon, mutta hän oli lomalla (hieman ironista) ja joku johtava henkilö sitten teki sen hänen puolestaan. Tämän jälkeen meille esiteltiin yliopistoa. Kuten sanoin tsekit eivät osaa englantia ja niinpä meille oli hommattu tulkki kääntämään puheet englanniksi. Saimme yliopistolta sateenvarjot lahjaksi, sillä seuraavaksi oli vuorossa sightseeing oppaan johdolla, ja näytti siltä, että kohta alkaa satamaan. Tulkkikin tuli mukaan, joten me suomalaisetkin ymmärsimme jotakin kaupungin historiasta.

lahjasateenvarjot

Kontrasti uusien ja vanhojen rakennusten välillä oli valtavan suuri. Opavassa oli vain muutama todella vanha rakennus, sillä Opava tuhoutui lähes täysin toisessa maailman sodassa. Osa merkittävistä rakennuksista oli restauroituja ja todella upeita. Ja täytyy sanoa, että ainakin opavalainen lukio, oli hieman toista luokkaa ulkomuodoltaan kuin suomalaiset...

opavalainen lukio

Kirkkoja Opavassa oli paljon, joista näimme esim. Pyhän Hengen kirkon ja Neitsyt Marian taivaaseen astumisen kirkon. Kaikkia emme ehtineet näkemään ja laskin nettisivuilta Opavasta löytyvän ainakin kaksitoista kirkkoa. Ihanin muistomerkki oli kuitenkin kultaiset fasaanit, joiden päät kääntyivät, sisäänrakennetun laitteen avulla. Nämä fasaanit oli pystetty kultaisten fasaanien muistoksi, joita kaupungissa oli ennen ollut hyvinkin paljon.

Kultaiset fasaanit, minorite monastery,
Church of the Holy Spirit


The Silesian theatre
(sleesian teatteri)

Palasimme takaisin Opavaan ja menimme kauppaan Kauflandiin, joka on iso supermarketti.
Siellä oli hyvät valikoimat. Yritin etsiä kurkkua varten punnitusnäppäintä ja tsekkiläisnainen selitti minulle tsekiksi, ettei niitä kurkkuja punnita, vaan ne myydään kappeleittain. Puheesta en mitään ymmärtänyt, mutta tajusin kuitenkin asian, joten eihän tämä kommunikointi niin vaikeaa olekaan :) Löysin myös yhtä suosikkiteetäni Liptonin vadelma-ruusunmarjaa, jota en mistään kaupasta ole Suomessa löytänyt. Olen vain nähnyt sitä kahviloissa. Ihmettelen edelleen Tsekin halpuutta, nytkin kallein yksittäinen tavara oli Colgaten hammastahna. Täällä kyllä huomaa, että kansainväliset merkit maksavat paljon enemmän kuin tsekkiläiset.

Illalla Italian pojat kokkasivat meille pastaa, joka oli oikein hyvää. Talon haarukat eivät oikein riittäneet, joten sain keplotella spaghettia lusikalla suuhuni. Ja säästyin ruuanlaitolta. Suurin ihmettelyn aihe niin opettajalta kuin muiltakin asuntolan asukkailta on ollut se, kun minä ja Maare kipitetään sisällä ilman kenkiä.

Nähtävyyksien nimet ovat englanniksi, koska suomalaisia ns. virallisia nimiä, ei kaikista löytynyt.