Vastoinkäymisiä ja koti-ikävää

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista ja tällä kertaa vähän vähemmän mukavaa...

Kyllä kai sitä tiesi, ettei täällä kaikki voi koko ajan mennä loistavasti, kuten ei Suomessakaan, mutta kyllä hieman koti-ikävä iski, kun tuntui että kaikki meni pieleen.
Olen onnistunut puuhailemaan kaikenlaista kummallista ja minulle epätavallista täällä, tuntuu että aivoni jäivät Suomeen. Ensinnäkin hajotin kamerani(oikeastaan se en kyllä ollut minä, mutta...) ja eihän sitä sitten tietenkään mun tuurillani voinut korvata. Eli jos haluaisin kuvia, minun olisi ostettava uusi kamera. No minähän en tiedä teknisistä laitteista yhtään mitään, en ainakaan kameroista, joten onnistuin tietenkin saaman kauhean stressin kameran hankinnasta...
Lisäksi salibandyn sujumattomuus ja treenit ovat turhauttaneet melkolailla.

Toiseksi rakkaat Liikunnanlaitos collegepöksyni varastettiin pyykkihuoneesta, positiivista on että saan rahaa koululta uusiin pöksyhin, mutta ei raha korvaa näitä erittäin rakkaita ja mukavia pöksyjä, joita toisia ei mistään saa. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, surin tätä menetystä monta päivää ja edelleen kaipaan niitä... Monen mielestä tämä voi kuulostaa siltä, että ne olivat vain housut, mutta ne olivat paljon enemmän. Pidän melkein näistä housuista enemmän kuin meidän samalla kertaa hankkimasta hupparista.

Sain flunssan ja oloni oli aivan kaamea. Inhoan sairastamista. Kyllähän minä tiesin, että varmasti olen kipeänä täällä jossain vaiheessa, mutta sairastaminen vieraassa maassa on vielä kamalempaa kuin yksin omassa kämpässä Suomessa... Silloin mietin todella olinko hullu kun päätin tulla tänne melkein 11 kk:si?!

Teen typeryyksiä. Unohdan keittolevyjä päälle, sulatin jo yhden leikkuulaudan liedelle... Se savu ja haju oli aikas kamala... Unohdan/meinaan unohtaa tavaroitani joka paikkaan... olen vasta jättänyt kaksi kertaa takkini pelireissuilla jonnekin autoon tai pukuhuoneeseen. Onneksi uskolliset joukkuekaverini ovat kiikuttaneet sen aina takaisin tai huomattavat ennen kuin unohdan, että olikohan nämä hanskat ja pipo sinun... Eli minusta on tullut täällä varsinainen löyhäpää...

Lisäksi en saa aikaiseksi mitään. Päivistä puuttuu rytmi, koska koulua on käsittämättömän vähän siitä huolimatta, että minun pitäisi saada syksyltä n. 30 opintopistettä... pelkään, että huomaan ensi kesänä kotiin lähdön lähetessä, etten ole tehnyt mitään mitä suunnittelin ja viettänyt aikani tyhmimmällä mahdollisella tavalla, eli olla tekemättä mitään erityistä ja viettämällä aikaa liikaa istumalla tietokoneeni edessä.